Kiinnostaako Sinua, missä toimi sahausoikeudeltaan maakunnan suurin vesisaha? Mitä mahtoivat olla ”pyykkitytöt”? Näihin – ja monen moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen, kun lähdet ”Ei meillä kehnosti eletty” – perinnekierrokselle kyläämme!
Perinnekierros koostuu 10 Rutalahteen sijoitetusta taulusta, joissa kerrotaan alueen menneisyydestä. Voit tutustua taulujen aiheisiin myös suoraan verkkosivuilla, mutta suosittelemme päiväretkeä Rutalahteen perinnetauluja tutkimaan. Kierros on helppokulkuinen ja taulut kätevästi saavutettavissa. Sen voi kiertää kävellen tai vaikka autolla missä järjestyksessä tahansa tai tutustua osa kerrallaan.
Taulut
- Tervetuloa perinnekierrokselle
Kylän ilmoitustaulu: Koskelantie 125 (reittiohjeet) - Sahanomistaja A.H. Backström – koko kylän patruuna
Koskikaran kierroksen parkkipaikka: Rautsillantie 4 (reittiohjeet) - Rutakosken Saha kylän veturina
Koskikaran kierroksen parkkipaikka: Rautsillantie 4 (reittiohjeet) - Rutalahti – kylä historian myllerryksessä
Koskikaran kierroksen parkkipaikka: Rautsillantie 4 (reittiohjeet) - Kylä Päijänteen poukamassa
Kyläranta: Rautsillantie 43 (reittiohjeet) - Myllyt ja kaupat tukivat toisiaan
Vanha mylly: Koskelantie 81-101 (reittiohjeet) - Yhteistyössä Rutalahden voima
Letkaliiteri: Koskelantie 58 (reittiohjeet) - Kaikille on Rutalahdessa tilaa…
Letkaliiteri: Koskelantie 58 (reittiohjeet) - Vinkkelmutkan seutuvilla talot huokuvat historiaa
Rutaraitin postilaatikot: Rutaraitti 1 (reittiohjeet) - Suojarinteen mäen elämää ennen ja nyt
Nuorisoseurantalo Suojarinne, Toivakan puoleinen pääty: Vällyhoilontie 32 (reittiohjeet)
Lämpimät kiitokset
kaikille Teille Wanhan Rutalahden alueen (Rutalahti, Päiväkunta, Ylä-Sydänmaa, Nisula, Vihijärvi ja Paloinen sekä Kivisuo) entisille ja nykyisille asukkaille sekä kylän ystäville, jotka eri tavoin olette osallistuneet hankkeeseemme. Teitä on nyt (3/2025) 94 henkeä! Kiitos Käsikirjastoon lahjoittamistanne, kylää koskevista kirjoista. Kiitos Kyläarkistoon ja Perinnekierrokselle luovuttamistanne valokuvista ja kirjallisista materiaaleista tulevienkin sukupolvien käyttöön.
Ja kiitos monista mielenkiintoisista keskusteluista menneen ajan Rutalahdesta!
Ilman teidän apuanne emme olisi selvinneet urakasta!
Työryhmät
”Rutalahden kulttuuriperinnön tallentaminen”- hanke Kyläarkistotyöryhmä:
Paula Pyhälä-Liljeström, puheenjohtaja
Leila Backman, sihteeri
Marja-Leena Laitinen, hanketyöntekijä
Mailis Braun
Thomas Braun
Kirsi Kautola
Tiina Kirahvimetsä
Kalevi Puttonen
Rutalahden perinnekierroksen ovat talkootyönä toteuttaneet:
Hankkeen johto ja koordinointi: Paula Pyhälä-Liljeström
Aineiston kokoaminen ja tekstien kirjoitus: Marja-Leena Laitinen ja Leila Backman
Metallinilmaisinlöydöt: Kirsi Kautola
Tekstien luku: Heidi Pitkänen ja Kalevi Puttonen
Haastattelu/ Mailis Braun: Tenho Tornberg
Taulujen kiinnitys ja pystyttäminen: Martin Liljeström ja Mika Nevalainen
Taulujen graafinen suunnittelu ja toteutus: Raikua Oy/ Kati Kokkonen
Virtuaalisen perinnekierroksen toteutus kyläsivuille: Tiina Kirahvimetsä
Tietolähteet
”Ei meillä kehnosti eletty” – perinnekierroksen tekstien kirjoittamisessa olemme käyttäneet seuraavia tietolähteitä:
Arkistot:
- Kansallisarkiston Jyväskylän toimipiste: Anders Henrik Backströmin ja Alfdred Backströmin arkistot
- Keski-Suomen Museon valokuva-arkisto
- Leivonmäki-Seuran arkisto
- Toivakan Pitäjäseuran arkisto
- Wanhan Rutalahden kyläarkistoon vuosina 2023-2025 kerätty aineisto
Kirjat
- Rutalahden kyläkirja ”Ei täällä kehnosti eletty”
- Suur-Jämsän historia 1-3
- Vanhan Korpilahden historia
- Leivonmäen kirja
- Toivakan historia
- Päiväkunnan kyläkirja ”Kivikolusta kinttupolulle, vesilosusta viittatielle”
- Suomen sahateollisuuden historia
- Rutalahden historia-vihkonen
- Sukuromaanit ”Hilma” ja ”Juho ja hänen poikansa Einar”
- Pienempiä poimintoja Kyläarkiston käsikirjaston kirjoista
Muut tietolähteet
- Finna
- Keski-Suomen Museon vuonna 1984 teettämä kenttätyöhaastattelusarja
- Rutalahden perinnepiirin muistelut kyläkirjaa varten 2003-2007
- Rutakosken Sahaan ja Patruuna Backströmiin liittyen Mailis ja Thomas Braunin kokoelmat
- Rutalahden nuorisoseuran kokoamat leikekirjat vuosilta 1980-2025
- Kyläarkistomateriaalia kerättäessä, seurapiiritapaamisissa ja yksityisissä keskustelutuokioissa muistiin merkittyjä asioita
Jos sait kipinän tutkia enemmän Rutalahden elämää menneinä aikoina, ensiksi kannattaa tarttua kahteen alueen kyläkirjaan ja kahteen sukuromaaniin, jotka on esitelty alla.
Wanhan Rutalahden kyläarkistoon on koottu lahjoituksina käsikirjasto kirjoista, jotka tavalla tai toisella liittyvät Rutalahteen ja ympäristön kyliin. Ylläpidettävä lista kirjoista löytyy Rutalahden kyläsivuilta www.rutalahti.fi/kyläarkisto Sivuilla on myös lista niistä kirjoista, joita vielä etsimme käsikirjastoomme.
Useimpia kirjoja ei enää ole myynnissä, mutta kirjastoista ja antikvariaattien hyllyiltä niitä löytyy. Kannattaa napata kirjan ja kirjoittajan nimi muistiin.
”Ei täällä kehnosti eletty”, Rutalahden kyläkirja vuodelta 2006
Takakannen teksti:
”Kylän historia alkaa eränkäynnistä ja saavuttaa nykyisen tiedon ja taidon aikakauden. Asukkaat ovat tänä aikana kokeneet monia vaikeita aikoja. Niihin ovat kuuluneet isovihan pelon kausi, jolloin väki haki suojaa Kirnuvuoden luolasta. Suomen sota (1808-1809) siirsi kylän ja koko maan Ruotsin vallasta Venäjän vallan alaiseksi. Vuoden 1917-18 tapahtumat johtivat itsenäiseen isänmaahan – kylän kohtalot ovat olleet sidottuja maan kohtaloihin. Kaiken aikaa on kuitenkin tehty työtä ja nähty vaivaa elannon hankkimiseksi jo tulevien sukupolvien elämän turvaamiseksi” (s. 27)
Otteen hahmottelemista lähtökohdista Rutalahti kasvoi 1800-luvulla merkittäväksi liikenteen, kaupan ja teollisuuden keskuspaikaksi, jossa riitti voimia myös henkisen hyvinvoinnin vaalimiseksi. Väkevä kehittämistahto on ominta Rutalahtea edelleen, mistä kertovat muun muassa Keski-Suomen Vuoden kylä -titteli ja nuorisoseuran saamat tunnustukset.
”Ei täällä kehnosti eletty” on ensimmäinen Rutalahden kyläkirja. Asiantuntevasti kirjoitettu, runsaasti kuvitettu teos käsittelee kylän vaiheita monipuolisesti – ja elävästi, kuinkas muuten.
”Kivikolusta kinttupolulle, vesilosusta viittatielle”, Päiväkunnan kyläkirja vuodelta 2005
Takakannen teksti
Päiväkunnalla on perinteisesti tarkoitettu aluetta tai kierrosta, jonka mies kykeni päivän aikana kulkemaan jalan. Korpilahden itäisessä kolkassa tämä mittayksikkö jäi jostain syystä kylän nimeksi. Muistumaa menneestä erustivat myös liikenneolot, sillä 1950-luvulle asti pitäjän tämä kulma oli kirjaimellisesti tietöntä taivalta.
Tärkeimmät kulkuyhteydet muodosti Päijänne, jota hyödynnettiin kesällä ja talvella. Talviaikaan potkukelkkakyyti Korpilahdelle tai Säynätsaloon ei ollut tavaton harvinaisuus, vaan potkiessa meni päivä ja paluumatkalla jouduttiin pimeässä päästelemään pienten railojen yli. Maantieteellisesti moni asia vaikutti etäiseltä, mutta mistään ei kuitenkaan jääty paitsi. Ayshire-aikaankin siirryttiin sulavasti metsäyhtiön keluveneellä. Muun muassa tällaisesta ennakkoluulottomasta näkemyksellisyydestä kertoo Päiväkunnan kyläkirja.
Sukuromaaneja Rutalahdesta
Asessori Erkki Verkkonen, ”Rauhalan Erkki”, on kirjoittanut omasta lähipiiristään Rutalahdesta kaksi sukuromaania.
Hilma, 2001
”Hilma” kertoo 1800-luvun lopusta 1950-luvulle pikkutilan ja erityisesti sen emännän työntäyteisestä arjesta.
Takakannen teksti
Hilma on 17-vuotias piikatyttö, kun hänen elämänsä mullistuu: 30-vuotias talollisen poika Matti vie hänet vihille.
Hyvin lähtee nuorenparin yhteyselo sujumaan, vaikka se onkin kovaa työtä ja vaivannäköä alusta alkaen. Keskinäinen kunnioitus hioutuu arjen aherruksessa syväksi rakkaudeksi.
Hilman ja Matin elämässä kääntyy uusi lehti, kun he pääsevät ”omaan kotiin”, ison talon torppareiksi. Perhekin kasvaa, ja vuodet tuovat yhteisiä ilonhetkiä mutta myös traagisia elämänvaiheita.
Hilma kertoo todellisista ihmisistä ja tapahtumista 1800-luvun lopulta 1950-luvulle; Hilma on kirjailijan äidinäiti. Romaani on värikäs ajankuva menneestä maailmasta sekä kunnianosoitus tavalliselle kansannaiselle ja hänen elämäntyölleen.
Juho ja hänen poikansa Einar, 2002
”Juho ja hänen poikansa Einar” keskittyy rutalahtelaisille tuohon aikaan tutun ammatin, laivamiesten ja heidän perheittensä arkeen.
Takakannen teksti
”Nälkävuoden poika, mitähän tuosta tulleekaan?” naapurit sanoivat Juhosta. Ei jäänyt monikaan lapsi eloon Korpilahden pitäjässä vuonna 1868.
Juho syntyi nälkävuosien viimeisenä vuotena. Kotia valaisi pärevalkeat, ja ensimmäiset tienestit hän hankki paimenessa. Köyhä oli koti, mutta sisu auttoi eteenpäin. Eivätpä olisi naapurit arvanneet, että paimenpojasta tulee vielä laivan päällikkö!
Päivänteen aaltoja auraamaan päätyy myös Juhon poika Einar. Valtava sisämeri ei aina näytä miehelle lempeitä kasvojaan – työn todellinen karuus paljastuu matkattaessa syvän vesialtaan syksyisissä myrskyissä ja sen yllä lepäävässä sumussa.
Henkisesti raskainta on kuitenkin pitkä ero kotiväestä. Saman taakan kantavat vaimot ja lapset; huoli rakkaista valvottaa öisin silloinkin, kun miehet eivät ole todellisessa vaarassa.