Silloin kun pyyheliinapeitteet elivät kulta-aikaansa, ei käsienpesu ollut ollenkaan niin itsestäänselvyys kuin nyt. Vettäkin piti säästää, olihan se ämpärillä haettava. Ymmärtää hyvin, että kun lapsia koetettiin innostaa peseytymiseen, pyyheliinapeittoihin kirjottiin heitä houkuttelemaan mukavia juttuja: lapsia, eläimiä, satuhahmoja. Lapset ovat melkein aina noin 6-8 -vuotiaita ja toinen ryhmä ovat nuoret tytöt. Heidät on kirjottu leikkimään tai pieniin askareisiin. Mutta ne eläimet: kissat ovat vallanneet useammankin peitteistäni, mutta muita lemmikkejä ei ole, ainakaan pääosassa. Tuotantoeläimistä vain lampaita ja vuohia sekä kanoja tai muita siipiveikkoja. Ei siis koiria, lehmiä, sikoja tai hevosia – puuttuvatkohan ne vain minun peitteistäni?
Melkein aina lapset on kirjottu johonkin pieneen työhön – tai ainakin tytöt, pojat on kuvattu enemmän leikkimässä. Ensin tyttö antaa kissalle maitoa, sitten onkin jo kiire syöttämään kanoja ja karitsaa. Hanhet ja vuohetkin pitäisi ajaa tarhaansa.
Ja kun työt oli tehty, oli leikin aika…
Kissanpoikasia on kirjottu moniin peitteisiini, ne varmaan ovat kiehtoneet niin pieniä kuin isojakin.
Omassa peitekokoelmassani kaikista suosituin aihe ovat satumaisissa, rimpsureunaisissa mekoissa olevat nuoret tytöt. On Lumikkeja ja on Tuhkimoita, mutta myös ihan tavallisia tyttöjä hienoissa asuissa. Vaikka aihe on sama, mallit ovat erilaisia ja samasta mallistakin on taas saatu väriä, pistoja tai koristeita vaihtamalla ihan erilaisia. Laskin, että minulla on näitä ”tyttöjä” yhteensä nelisenkymmentä! Olen tähän valinnut kuusi, joissa on vähän eri tunnelmaa kussakin. Jos katsot tyttöjen kasvoja, niistä voi parhaiten nähdä, miten taitava kirjoja on.
