Koskikara

Koskikara ja sen kierros joen rantamilla

– Mikä ihmeen koskikara?, ihmettelee yksi jos toinenkin Rutalahden kylän nimikkolintua, sillä vain ani harva on linnun nähnyt luonnossa. Luontopolun vihkoonkin on vuosien aikana ilmestynyt vain jokunen maininta havainnosta.
Miksi Rutalahti on sitten valinnut näin harvinaisen linnun nimikokseen?

Kuva: Henrik Kettunen/kuvaus.fi

Koskikara on Norjan kansallislintu (fossekalle), joka pesii  tunturipurojen rantamilla myös Suomen, Venäjän ja Ruotsin Lapissa. Talveksi se muuttaa sulavesien partaille, ja pakkasillakin pääosin vapaana virtaava Rutajoki on yksi näistä eteläisimmistä paikoista. Koko Keski-Suomen alueella arvellaan talvehtivan noin 800 lintua. Vanhan tarinan mukaan koskikara ja västäräkki olivat aikoinaan tukkilaisina – lienevätkö olleet Rutajoella – ja kara tuuppasi västäräkin jokeen. Tämä oli vähällä hukkua ja siitä päivästä lintujen välillä on vallinnut viha! Sen takia koskikara ei syksyllä uskalla saapua, ennen kuin västäräkki on lähtenyt ja keväällä sillä on kiire pohjoiseen, ennen kuin västäräkki palaa Suomeen.

Mutta Rutajoen törmässä on myös ainakin yksi kohta, josta koskikara on löytänyt mieleisen kodinpaikan ja rakentanut siihen veden äärelle puolipallon muotoisen pesänsä. Koko maassa arvioidaan pesivän vain 250-300 paria, ja Rutalahden linnut ovat eteläisimpien joukossa.

Koskikara on kottaraisen kokoinen varpuslintu, jota värityksensä takia kutsutaan leikillisesti “Suomen pingviiniksi”. Kansanperinteessä se tuntee myös nimet koskiharakka, mörköinen, koskikärhänen ja koskiparooni! Se on erakko, joka viihtyy yksin. Vasta kun pienet purot jäätyvät, koskikarat kokoontuvat suuremmille koskille, ja silloin niitä saattaa nähdä sukeltamassa päivällistään myös Rutajoella. Koskikara pystyy kulkemaan upposukkeluksissa joen pohjassa ja etsimään syötävää. Paljailla kivillä se sukii  ja rasvaa jatkuvasti höyheniään saadakseen ne vedenpitäviksi. Linnun poikkeuksellisen suuren rasvarauhasen takia sitä on ennen muinoin metsästetty, sillä koskikaran rasva on hyvää aserasvaa. Onpa myös uskottu, että hevosen karva saa kauniin kiillon, jos sitä sivellään koskikaran nahalla!

Rutajoen rantamia polveileva luontopolku vihittiin käyttöön  perjantaina 13. kesäkuuta1997. Oli luonnollista, että koskikara harvinaisuutena sai antaa nimensä luontopolulle, ja Jarmo Puttonen keksi nimeksi iskevän Koskikaran kierroksen. Silloinen kylän vanhin asukas, 85-vuotias Aulis Lehtola, avasi polun nuorempien taivallettavaksi.

Polun avajaisissa Allan Wainwrightin valokuvasta valmistettu postikortti ensipäiväleimattiin vanhalla Rutalahden kyläleimalla, kortissa koskikara on Korvenkosken rantamilla.
Myöhemmin koskikaran kuvaa on painettu kylän esitteisiin, postikortteihin, pyyheliinoihin, paitoihin ja se seikkailee myös kylän kotisivuilla.
Rutalahden koulun pitkäaikaisen opettajan – Kalevi Puttosen – jäädessä eläkepäiville kylän koulu nimettiin tapahtuman ja koulun120-vuotisjuhlan kunniaksi Koskikaran kouluksi 30.11. 2001, ja myös ryhmäperhepäivähoitopaikka sai nimeensä Koskikara-tunnuksen.