Alla näet vuoden 2025 Kuvia kylältä artikkelit. Kaikkien Kuvia kylältä artikkeleiden listaysnäkymään pääset tästä.
Ilmavalokuvien iltapäivässä matkailtiin menneeseen
– Tuostako se tie ennen meni?
– Voi, voi, kun on maisema muuttunut, ei meinaa nykyiseksi tunnistaa!
– Tuolloin oli meilläkin vielä lehmiä laitumella…
Joulukuun tiistainen iltapäivä hurahti kuin siivillä, kun Seurapiiri ja iso joukko Rutalahden ja
lähikylienkin väkeä matkasi ilmavalokuvien avulla kotiseudun entiseen elämänmenoon.
Arkistoryhmäläisten kutsu oli kiirinyt ja liki koko Wanhan Rutalahden alueelta oli löytynyt
seitsemisenkymmentä ilmavalokuvaa yksityisistä taloista eri kyliltä. Varsinkin Vihijärveltä
ja Päiväkunnasta oli kattava edustus. Kylän keskustan liepeiltä kyläkokonaisuudesta oli
parisenkymmentä kuvaa eri vuosikymmeniltä.
Marja-Leena Laitinen on nyt kuvannut kaikki ilmavalokuvat kyläarkistoa varten ja niistä
on poimittu tiedot talteen. Voi vain kuvitella, mikä riemu vaikkapa sadan vuoden perästä
on sen päivän ”seurapiiriläisten” tutkailla, minkälainen oma kotiseutu on ollut 1920-2024,
sillä koko tuolta ajalta on nyt kuvia kyläarkistossa. Ja vieläkin mahtuu, jos vain joku
innostuu asiasta!

koko ajan, sen huomaa todeksi vasta kuvista!

porukalla. – Tässähän menis vaikka koko viikko!

ilmasta niin yksityisiä taloja kuin kyläkokonaisuutta.
Lokakuussa 2024 juhlittiin Seurapiiriä
Rutalahden Seurapiiri – täyden kympin juttu
Rutalahden Seurapiiri jätti lokakuisena tiistaina hyvästit toimintansa ensimmäiselle vuosikymmenelle täytekakkukahveista nauttien. Samalla muisteltiin kylässä pitkään vaikuttanutta taiteilija Arvo Kurkea ja avattiin hänen töittensä pienoisnäyttely.
Seurapiirin kymmenen vuotta ovat livahtaneet muistojen joukkoon kuin huomaamatta. Muutaman hengen aloitteesta vuosikymmen sitten kokeeksi aloitetut kokoontumiset ovat vakiinnuttaneet paikkansa. Se on pieni ihme, sillä virallisesti Seurapiiri on täysin vapaaehtoisvoimin pyörivä, sillä ei ole sääntöjä, ei jäsenluetteloita tai jäsenmaksuja. Toimintaa riittää kesäkautta lukuun ottamatta kerran kuussa koko vuoden ja se pyritään kokoamaan niin, että jokaiselle löytyy jotain mieleistä.
Kylän nuorempi väki on suhtautunut positiivisesti ikäihmisten kokoontumisiin ja nuorisoseura on tarjonnut Suojarinteeltä pesäpaikan. Lisäksi nuorisoseura ja kyläyhdistys ovat pyytämättä avanneet kukkaron nyörejä, kun ovat kuulleet, että suunnitelmissa on jokin retki. Muuten toimintaa pyöritetään omin varoin ja pientä kahvirahaa keräten.
– Ehkä me ollaan täällä Rutalahdessa vähän outoa sakkia, kun meidän Seurapiiri vain pyörii ja pyörii ja suunnitelmissa on jo tulevaankin yhtä ja toista mielenkiintoista. Nytkin meitä on omaa piiriä juhlimassa 34 henkeä. Samaan aikaan lähiseudulta on vetäjien puutteen takia hiipunut toimintaa, tällä hetkellä pomoporukkaan Maire Huikon ja Paula Pyhälä-Liljeströmin kanssa kuuluva Jouko Tarkkanen naurusuin arveli toivottaessaan seurapiiriläiset tervetulleiksi. – Lisäksi meistä monet ovat kylän muussakin toiminnassa mukana.
Arvo Kurki ja Rutalahti
Rutalahdessa kahteen eri otteeseen asunut ja kylän toimintaan aktiivisesti osallistunut Arvo Kurki oli Seurapiirin 10-vuotiskahvien “juhlavieras”, hän kyllä poistui tuonilmaisiin jo vuonna 1980. Yllättäen seurapiirissä oli monia, jotka nyt ensi kertaa kuulivat kylän omasta taiteilijasta, mutta onneksi myös heitä, joilla oli ikiomia muistoja. Kaikki muistot äänitettiin ja tallennetaan kyläarkistoon.
– Oli tosi mukava kuunnella kyläläisten monenlaisia muistoja Arvo Kurjesta, näin pienistäkin muiston kappaleista muodostui kuva, minkälaisesta ihmisestä oli kyse. Ei hän mikään tavallinen tallaaja voinut olla, kun vielä 44 vuotta kuolemastaan häntä muistetaan, Maire Huikko tuumi.
– Erityisesti Marita Kankaan kertomukset kiinnostivat, hänhän ehti perheystävänä vierailla vuosikymmenien aikana monet kerrat Kurjen luona. Myös Juha Ruposen muistot toivat lisäväriä, hän tiesi kertoa äitinsä sukuun kuuluneesta taiteilijasta mukavia yksityiskohtia.
Arvo Kurki oli muistojen mukaan aina herrasmies, pukeutui hyvin, oli vieraanvarainen ja kohteli kaikkia ihmisiä lämpimästi. Hän oli kylällä arvostettu kädentaitaja ja taiteilija. Oli hyvin poikkeuksellista, että Havumäessä syntynyt nuori mies oli raivannut tiensä Ateneumiin oppia saamaan ja sitä myös pidettiin arvossa. Alkujaan hän tuli sotien jälkeen Yhtyneitten veneveistämölle työnjohtajaksi ja kun veneitten valmistus loppui, hän suuntasi etelään ja urakoi rakennushommissa ja alan opettajan tehtävissä. Jo vuonna 1961 hän hankki Järnätjärven tuntumasta tontin ja rakensi sinne pikkuhiljaa eläkepäivikseen talon. Toisen kerran hän muutti kylälle 1973.
Päivätöittensä rinnalla Arvo Kurki oli tuottelias maalari, aiheensa hän etsi pääosin luonnosta. Seurapiirissäkin kymmenkunta kättä nousi, kun tiedusteltiin, kenellä on hänen töitään.
Se, miksi Arvo Kurki oli tällä kertaa Seurapiirin aiheena onkin toinen juttu… Kun hän kuoli 1980, Helga ja Lauri Sorvali hankkivat talon kesäpaikakseen. Taloa raivatessaan he löysivät taitelijan pois viskaamia töitä ulkorakennuksesta ja joku oli nastoilla kiinni Arvolan seinässä. Sorvalit tekivät kulttuuriteon, puhdistivat työt ja kehystyttivät ne. Näin niille alkoi uusi elämä. Kuultuaan kyläarkistohankkeesta Helgan ja Laurin perilliset päättivät tehdä uuden kulttuuriteon ja lahjoittivat 6 kappaletta näitä töitä ja lisäksi pastellityön Leivonmäen kirkosta kyläarkistolle ajatuksena, että ne näin jatkossakin pysyisivät yhdessä ja toisivat iloa kylälle. Nyt taulut ovat löytäneet paikkansa Suojarinteen kerhohuoneen seinältä ja Arvo Kurki-pienoisnäyttelyn avajaiset osutettiin Seurapiirin 10-vuotiskahvien yhteyteen.
Rutalahden nuorisoseurassa näkyy edelleen Kurjen kädenjälki, muun muassa seuran käyttämä logo on hänen suunnittelemansa, samoin lippu ja seuratunnus.
Leila Backman





