Mikäli haluat lukea asiaa Rutajoen historiasta ja siitä, miten Koskikaran kierros on syntynyt, klikkaa tästä.
Vuosien hiljaiselon jälkeen Rutajoen pusikoituneilla ja osin ryteikköisillä rantamilla alettiin uudestaan kulkea 1980-1990 -lukujen taitteessa. Tietysti se, että luontopolun rakentaminen toi eloa, aiheutti myös lisää uutta kiinnostusta jo paljon ennen kuin reitti virallisesti avattiin 13.6.1997. Onkin harmi, että ensimmäisten, ehkäpä kaikista vilkkaimpien kuukausien aikana luontohavaintovihkoa ei vielä ollut, vaan laatikko ja vihko löysivät paikkansa vasta syksyllä 1997 reitin kääntökohdasta.
”Täysien” vuosien 1998 – 2009 aikana lähes 10 000 kulkijaa on kirjoittanut nimensä vihkoihin. Varmasti kävijämäärä on tätä suurempi, koska kaikki eivät käy kääntöpaikalla asti, osa kiertää Jokivarren polkua, eivätkä kaikki myöskään kirjoita nimeään. Nyt 1.1.2010 on alkanut tavallaan uusi kausi, koska reitti Soimalammen laavulle ja kansallispuistoon on tuonut uusia retkeilijöitä. Siksi vihko onkin siirretty Porraskosken eli Lehmisillan kaiteeseen.
Joinakin vuosina vihkolla on kirjauksia läpi vuoden, joskus nähtävästi lumitilanne on karsinut kävijöitä, mutta ”pahimmillaankin” luppoaika on ollut vain pari kolme kuukautta. Vuosi 1998 oli alkuhuumassa paras kirjausvuosi, silloin vihkoon kertyi 1303 nimeä. Keskimäärin kävijöitä vihkojen mukaan on ollut 760, eli reilut 2 henkeä vuoden jokaisena päivänä! Koiria retkeilijöinä ei ole laskettu mukaan, mutta niittenkin määrä on huomattava!
Koskikaran kierrosta käyttävät Rutalahden omat kuntoilijat: reilusti yli toista kymmentä kyläläistä on uskollisesti käynyt reitillä kaikki 12 vuotta, osa säännöllisesti, osa pyrähdyksittäin. Ja liki jokaisen kyläläisen nimi löytyy ainakin silloin tällöin. Vihkot myös paljastavat, että monet tuovat vieraansa luontopolulle. Ryhmiä on kouluista, luontokerhoista, partiolaisista, eläkeläisistä, valokuvakerhoista. Monet työporukat ovat myös kiertäneet Koskikaran kierroksen.
Reitti ei ole ainoastaan Rutalahden tai lähiseudun väen käytössä, vaan suomalaisia retkeilijöitä on ympäri maan Ivalosta Turkuun. Erityisen paljon vieraita on käynyt pääkaupunkiseudulta.
Myös ulkomailla muistellaan Koskikaran kierrosta, sillä vihkoista on löytynyt kävijöitä parista kymmenestä maasta: Unkarista, Kiinasta, Itävallasta, Espanjasta, USA:sta, Chilestä, Venäjältä, Hollannnista, Eestistä, Australiasta, Ruotsista, Saksasta, Belgiasta, Italiasta, Kanadasta, Ranskasta, Tanskasta, Turkista.
Monet kiittelevät luonnon kaunetta ja ovat yllättyneitä Koskikaran kierroksen koskista ja reitin erilaisuudesta. Luontohavaintoja on vihkoissa vaihtelevasti: jos joku on kirjannut havaintoja muistiin, toinenkin on siitä taas innostunut.
Nimikkolinnun, koskikaran, lisäksi vihkoon on kirjattu havaintoja metsäkirvisestä, tavista, pajulinnusta, telkästä, peiposta, punarinnasta, harakasta, korpista, joutsenesta, pyrstötiaisesta, rantasipistä, räkättirastaasta ja sorsasta.
Koskikaran ovat monet nähneet, aikaisin havainto on 21.11. ja myöhäisin 21.5. Eniten havaintoja on helmikuulta. Ajankohdasta päätellen nämä ovat pohjoisen turisteja, ei joella pesivä ”Kaarlo”.
Muista metsän asukeista ovat näyttäytyneet ainakin mäyrä, kettu, saukko. Hirvikärpäsiäkin on joku ”kiitellyt” ja sudenkorentoja on nähty paljon. Sienikoriin on löytynyt värjäyssieniä, suppilovahveroita ja herkkutatteja ja marjaämpärit ovat täyttyneet mustikoilla ja puolukoilla.
Kun kuljet Koskikaran kierroksella, laita sinäkin havaintojasi muistiin Lehmisillan luona olevaan vihkoon – on mukava seurata, mitä kaikkea metsässä tapahtuu! Ja jos lenkkisi on ulottunut kauemmas kansallispuistoon, nekin havainnot ovat arvokkaita.
Tiesitkö muuten, että Leivonmäen kansallispuiston ystävät-yhdistys järjestää ohjattuja luontoretkiä eri aiheista pitkin vuotta, pääosin kesällä. Pikapuoliin päätetään tämän 2010 vuoden retkistä, vilkaise yhdistyksen omilta sivuilta paukkupakkasista päästyä, keväämmällä.