Terve! Minä olen Muroahon Turre. Rotuni on karjalan karhukoira. Muutin Ilmosten perheeseen Seppälän Markun luota, joka asuu noin 1 km. päässä. Tirri on yksi minun ystävistä, vaikka se haukkuu hirveästi, kun tulen sisälle. Ella on minun sokea ystävä ja Sirukin oli samassa perheessä, mutta se muutti pois. Sanni asuu minun vanhassa kodissa, Olen mielelläni metsässä… Lue lisää Turre Nisulasta esittäytyy
Minä olen Tessu-koira. Olen riehuva koira. Tykkään juosta ja nukkua. Syön mitä tahansa vanhaa ruokaa ja maitoa. Minun kaverini ovat oma äitini ja isi. Minulla on kaksi silmää, kuono, neljä jalkaa, kaksi korvaa, pää ja häntä. Minun ikäni on neljä ja kotina on pieni keltainen talo, jossa on Henri, Tanel sekä heidän äiti ja isi.… Lue lisää Olen Tessu Tiainen, pystykorvan näköinen kulkija Rutalahden raitilla…
Minä olen siis Seri, tai alunperin ja hienosti: Serita Lahtinen, ikä 12 vuotta. Olen tuo kuvassa oikealla oleva ja vasemmalla on toinen minun parhaista kavereistani, sen nimi on Maija. Tai Mamiksikin minä sitä kutsun. Ja toinen yhtä hyvä kaverini on sitten Usko. Saatat sen tunteakin, se kun soittaa hanuria. Niin minua rupesi ihan väkisin naurattamaan,… Lue lisää Hah hah haa, kun minua naurattaa
Mummon ja papan – Rutasen Liljan ja Anteron – silmäterä, Jasmin, parhaan kaverinsa Elli-koiran kanssa rannalla toukokuussa 2009. Elli vartioi varsinkin rantaleikeissä uskollisesti leikkikaveriaan ja ilmoittaa heti isä-Petrille tai äiti-Petralle, jos Jasmin lähtee hiekkakasalta. Kaverukset toivovat, että toisetkin lähettäisivät ”Lapsi ja koira” -kuvia näille sivuille. Niitä olisi mukava katsella – muittenkin kuin mummojen ja pappojen.
Oona Lignell oli vasta ensimmäistä kertaa kaukasianpaimenkoira Daisyn kanssa leikkimielisessä näyttelyssä ja niin vain pentu pokkasi näyttelyn iloisimman koiran ruusukkeen ja oli siitä ikionnellinen. Jos omistajille olisi jaettu vastaavasti ruusukkeita, Oona olisi ihan varmasti voittanut iloisimman omistajan tittelin! Huikon Erjan koirille ropisikin sitten palkintoja oikein enemmälti: Erjan itsensä esittelemä Ture voitti näyttelyn parhaan koiran tittelin ja… Lue lisää Rutalahden koirille menestystä Toivakan match showssa markkinamessuilla 6.6.2009
Marraskuu 2007 Olen täällä uudessa talossa ja sitä omaa kotia on kovasti ikävä. Emäntä Eila ja sen Heljä, Markku ja Ilkka on mielessä koko ajan, ja se kattikin, Lolo. Oma rakas Eila-emäntä nukkui pois ja tänne outoon paikkaan toivat. Onneksi on sentäs sama kylä. Minä olen Rapsu Rutalahdesta, omaa sukua Ahonen, nyt mikä lie! Kuulemma… Lue lisää Rutalahden Rapsun mietteitä
Rekku Rajala, joka kylänvanhimpana avasi Lemmikit-sivun, on maanantaina 11.5. 2009 illalla lähtenyt koirien taivaaseen. Kuollessaan Rekku oli 18 vuotta 3 kuukautta ja 10 päivää vanha. Ohessa Rekun ”muistelmat”sellaisina kuin ne jo ensimmäisellä kertaa julkaistiin. Hei vaan kaikki Rutalahden lemmikit! Minun nimeni on Rekku ja olen 18 vuotta vanha. Isäntä sanoo, että ihmisen iässä se meinaisi noin 126… Lue lisää Rekun muistelmia kotikylästä ja vähän muustakin
Hei, minä olen höppänä ja ihana Tirri, ainakin kasvattajien mielestä. Minulla on viisi pehmolelua: kaksi hirveä, nalle, pupu ja heppa. Et arvaa, mistä pidän eniten? Okei, kerron: pidän eniten pupusta. Ja pallojen perään on kiva mennä. Minun kasvattajani ovat Emma, Kirsi, jota sanon äitiksi, Aleksi ja Matti, jota sanon isäksi. Osaan etsiä Emman, äitin ja… Lue lisää Toivolan Tirriltä terveisiä!
Hei vaan kaikki Rutalahden karvatassut! Minun nimeni on Veku ja sukunimeni Pakkanen. Täytän kesällä neljä vuotta. Olen syntyisin Korpilahden Sarvenperältä, mutta en minä kyllä enää yhtään muista, minkälaista siellä oli, olen suurimman osan elämästäni viettänyt Jyväskylässä. Olin Leilan (siis backmanin leilan) isän koira, mutta tämä ensimmäinen isäntäni kuoli, kun olin vielä aika pentu. Myös emäntäni… Lue lisää Veku Pakkanen tässä, tassua!
Rodultani olen Bichon havanais ja ikää tulee tänä vuonna 13 vuotta. Tulin Toivosen Lailan hoiviin 8-vuotiaana, kun silloinen omistajani halvaantui, eikä enää jaksanut ulkoiluttaa minua, minä kun kovasti tykkään liikunnasta. Eläinrakkaalla Lailalla on myös kesällä 3 vuotta täyttävä Nipa, jonka emä on suomenpystykorva ja isän suonissa virtaa usemmankin rodun verta.
