Hei vaan kaikki Rutalahden karvatassut! Minun nimeni on Veku ja sukunimeni Pakkanen. Täytän kesällä neljä vuotta. Olen syntyisin Korpilahden Sarvenperältä, mutta en minä kyllä enää yhtään muista, minkälaista siellä oli, olen suurimman osan elämästäni viettänyt Jyväskylässä. Olin Leilan (siis backmanin leilan) isän koira, mutta tämä ensimmäinen isäntäni kuoli, kun olin vielä aika pentu. Myös emäntäni kuoli tänä talvena ja siksi jäin orvoksi. Pauli (siis backmanin pauli) sanoo, että olen Leilan pikkuveli ja perintökoira. Joka tapauksessa asun jatkossa myös Vinkkelinmutkassa, jos en ole datsallani Jyväskylässä.
En ole hirveän hyvin tutustunut toisiin koiriin, sillä vaikka kotini on kaupungissa, se on enemmän maaseutua kuin Rutalahti! Siellä ei ole lähellä naapureita, eikä varsinkaan koiria. Mutta olenhan minä ennenkin täällä kylällä käynyt ja tiedän aika monta koiraa jo ulkonäöltä.
Autossa en tykkää ollenkaan olla, ja kun olin lähdössä tänne Rutalahteen, aloitimmekin tämän uuden henkilökuntani kanssa ihan uuden harrastuksen: koirapainin. Vaikka tarjolla oli valkoisia puruluita ja jos mitä houkutuksia, minä en meinannut nousta autoon. Pelkäsin, kun Possu (siis se kissa) huusi kuin palosireeni, se ei kanssa tykkää autoilusta ja menee aina piiloon, kun tietää, että pitää lähteä. Rekku kyllä kulkee mielellään autolla, mutta me Possun kanssa luotetaan enemmän omiin käpäliin. Kuumailmapalloja minä kanssa vihaan, niitä kun pyörii meidän maisemissa kesäaikaan, mutta toivottavasti eivät enää laskeudu pihaan.
No tassutellaan, kun tavataan… tv. Veku