Marraskuu 2007
Olen täällä uudessa talossa ja sitä omaa kotia on kovasti ikävä. Emäntä Eila ja sen Heljä, Markku ja Ilkka on mielessä koko ajan, ja se kattikin, Lolo. Oma rakas Eila-emäntä nukkui pois ja tänne outoon paikkaan toivat. Onneksi on sentäs sama kylä. Minä olen Rapsu Rutalahdesta, omaa sukua Ahonen, nyt mikä lie! Kuulemma eläkepäiviä täällä vietän, pyh! Kyllä minä vielä näille eläkepäivät näytän!
Tuttu oma koppi on tuossa vieressä, mutta sinne en mene. Mieluummin makaan täällä puun alla tai ojassa ja näytän synkältä. Nuo uudet käy koko ajan katsomassa ja yrittää mielistellä, mutta minä olen Rutalahden Rapsu, enkä moiseen sorru! Kehuvat, rapsuttavat ja yrittävät perässä pysyä. Kinnusia ovat nimeltään.
Joulukuu 2007
Olen vähän antanut periksi. Ukko Jorkki ja sen Eeva vaikuttaa siltä, että kyllä me toimeen tullaan. Pitkiä metsäretkiä tehdään harva se päivä ympäri Rutalahtea. Oittilantien varteen olen myyräjahdissa kaivanut isoja koloja.
Hämäräperäistä väkeä on ollut joulunvietossa mukanaan taivaallisia herkkuja. Hanhenmaksapalleroita Ranska-nimisestä maasta. Oikein takatassuille riehaannuin hyppimään, kun se tuoksu tuli tähän kauniiseen kuonooni. Muutaman maistiaisen sain, mutta ei kuulemma ole oikean koiran ruokaa. Epäilyttää, että nyt huijataan… Onneksi hirvenlihaa tuodaan, ettei herkut ihan näitten ulkomaantuliaisten varassa ole.
Talvi ja kevät 2008
Nyt täytyy tunnustaa, että siellä sisällä talossa on niin ihana nukkua. Kerran tulin sisälle kovalla pakkasella ja sille tielle jäin. Jos yöksi omalle patjalle ja rapsuteltavaksi haeta, niin murjotan ja kunnolla. Päivisin vahdin aamulenkin jälkeen harakoita, oravia ja myyriä pihassa. Pari kertaa olen päättänyt lähteä ominpäin kylille, mutta tullut aina takaisin. Ainakin melkein aina… Huikoilta vaan tulee niin ihania tuoksuja. Ja aamulla menen ja herätän väen pussaamalla sitä Ukon toista suosikkia, vaimo Eevaa. Sänkyyn eivät päästäisi, mutta olen oppinut hyppäämään hiljaa jalkopäähän.
Kylän koirista Jussilan nuorta Kallea käyn harva se päivä tervehtimässä. Vainiomäen Emmin kanssa taas rähisen vanhojen rouvien tapaan. Ukon ja emännän tyttären, Paulan kanssa käydään myös usein kylillä. Aina kun se laittaa lippalakin päähän, tiedän, että nyt menoksi ja istun haukkumaan oven viereen. Koskikaran kierroksesta tykkään, vaikka se silta alussa vähän hirvitti!
Kesä 2008
Paljon väkeä on rampannut koko kesän minua ihailemassa. Osalla on ollut muita koiria mukana ja minä olen omaa pihaa puolustanut ja silloin koko lahti raikuu. Kalassakin olen veneellä käynyt. Jos Ukko-Jorkki menee jonnekin, niin kyllä sinne minä myös. Iltaisin laitan aina tassuni ja kuononi Ukon jalan päälle, ettei se vaan pääse minnekään livahtamaan. Emäntääkin pitää vahtia. Se kävi kerran pihassa kuusen alla pissalla, ja minä laukkasin siihen viereen samalle hommalle. Se niitten tyttö Paula, kieri maassa, kun kuulemma niin nauratti. En ymmärrä? Se oli vaan Emäntä -Rapsu-laatuaikaa!
Olen kaivanut kuoppia marjapensaitten alle, niissä on viileä maata, ja saapahan pienellä vaivalla syödä marjoja suoraanpensaasta. Ensin kunnolla mullassa muhinut hirvenluu ja marjat päälle, Se on suomenpystykorvan gourmee-ateria.
Syystalvi 2008
Ei oikein enää ole kunto paras, mutta kyllä tässä vielä pystykorvan sisulla mennään. Hanttiin pistän, jos suunta ei miellytä tai jos en vielä kotiin halua. Rutalahden Rapsu kulkee omia polkujaan! Yhdellä lenkillä löysin tuolta tieltä oravan, ja kannoin sen pitkän matkan kotiin saakka. Toivottavasti mahdollisimman moni kyläläinen näki ja luulivat, että olin sen itse pyytänyt! Vasta kun emäntä-Eeva oli käynyt kehumassa, pistin kurresta käpälät poskeeni. Mutta nyt taidan mennä tuonne pirttiin rapsuteltavaksi.
Rutalahden Rapsukka lähti muille maille oravajahtiin alkuvuodesta 2009. Paljon rakastettuna, kaivattuna ja monen elämään iloa ja lämpöä tuoneena. Hau! (Paula Kinnunen)