Vanhat kollit muistelivat kaihoten vanhoja hyviä juoksuaikoja, jolloin kymmenien kollien parvi kokoontui yhteen. Nyt nähtiin suurena uhkana kollien ukkoutuminen. Toinen harmi on se, että juoksuaikana monet pystyvät enää vain konsulttitehtäviin, kun eläinlääkäri Parkkinen on ahkerasti käynyt kylällä. – Liian hyvät kissanpäivät täysien ruokakuppien äärellä lämpimän uunin kupeessa ovat myös laiskistaneet jäseniämme, arveli Pepe Laitinen. –… Lue lisää Ukkoutuminen uhkana
Vili Manninen esitti, että kylän koirat pitäisi kissojen yhteisvoimin laittaa kuriin ja järjestykseen. Tipsu-Jasminen Vili uskoo jo koulinneensa kissakelpoiseksi, mutta varsinkin naapurin Rekku on Vilin mukaan osoittanut suoranaista röyhkeyttä. Esimerkiksi kun Vili kertomansa mukaan hieman lepuutti jalkojaan Rekun kopissa, tämä kurja kylärakki tyhjensi koko kopin. – Hädin tuskin ehdin ponkaista lumppukasasta pensasaitaan, Vili valitti. Nuoret… Lue lisää Naapurisopu koetuksella
Värikkään keskustelun ja rajun hännänhuiskutuksen aiheutti Kissa-Petteri Laitisen esille tuoma ongelma kaikenlaisten kaahareitten lisääntymisestä kylänraitilla. – Autolla ja moottorikelkalla kaahataan, että lumi pöllyää, ja usein ihan penkkaa hipoen. Mahtaako ne kaikki olla edes selvin päin? Kaahareitten ja rattijuoppojen kurinpalautus päätettin aloittaa heti. Varoituksena pätettiin ensin parin viikon ajan lorautella autojen renkaisiin, ja ellei tyyli muutu,… Lue lisää Kaaharit kuriin
Hei taas! Kun nuo (isäntä ja emäntä) alkoivat varustautua matkaan, arvasin, että lähtö se on minulla ja Vekullakin. Menin työhuoneen sohvan alle piiloon, mutta mitä se auttoi: Löytöeläinkotiin oli mentävä. Mutta niin kuin elämässä usein käy, turhaan pelkäsin. Minä olin navetassa isossa häkissä ja tutut ruuat, ruokakupit ja petikin oli mukana. Ja mikä tärkeintä: oma… Lue lisää Turvallista siellä oli – löytöeläinkodissa!
Ensin ajattelin, että nyt kyllä kuulen väärin! Ei ne (Isäntä ja Emäntä) meille mitään puhuneet, mutta minäpä kuuntelin, kun ne supatti keskenään, että mihin me nuo (=minä ja Veku) laitetaan… Vähän jo hätäännyin, että nyt Emäntä on tosissaan suuttunut, se kun välillä uhkaa laittaa meidät ulkoruokintaan, kun se hermostuu. Vaikka onko se nyt oikein hermostua… Lue lisää Et kyllä usko, mihin minä ja Veku joudutaan: löytöeläinkotiin
Henkilötiedot: Nimeni on Possu Backman ja täytän kesällä vissiin viisi vuotta. Maaliskuisista kosioretkistä pystyn enää vain uneksimaan, sillä olen leikattu kolli. Perhesuhteet: Olen sinkku, uusperheeseeni kuuluvat kyllä koirat Rekku ja Veku. Meillä on yhteinen henkilökunta: huvimestari Pauli ja keittäjä-siivooja Leila. Kotoisin olen Nisulasta Jyrkisen Eilan ja Vilhon kissakaartista, emoni on Viiru ja isotätini, jonka hoivissa kasvoin,… Lue lisää Revolverihaastattelu kylän komeimmasta katista
”Voi mustankissantango, että meitä sitten suututtaa, kun ei ehdittykään kattikisaan! Nella ja Jaana (Temonen) kyllä lupasivat lähettää meidän kuvat, mutta sitten ne kai unohti ja eikä me kerettykään mukaan. Miau vielä kerran, että pistää vihaksi… Hurmuri, tai Marina oikeastaan, on meidän kissaperheen isäntä ja 12 vuotta vanha. Nyt se loikoilee, eikä kuulemma välitä viiksikarvan… Lue lisää Olishan siellä kattikisassa mekin pärjätty – näillä mitoilla!
Me olemme Pilli ja Pulla. Asumme Toimelassa, Jyväskylän Päiväkunnassa. Oleskelemme metsissä, sohvalla ja mummulan sängyllä. Olemme metsäkissoja, noin 2-3-vuotiaita. Saavuimme tänne meidän nykyistä kotia lähellä olevasta tallista. Minä pääsin tänne ennen Pullaa. Isäntä näki minut traktorista. Olin menossa kotitalliin, kunnes hän nosti minut traktoriin ja piti minut siellä niin pitkään että emäntä toi minulle evästä.… Lue lisää Terveisiä Toimelasta!
Hei! Tässä on Kurre, ikää sillä on noin 12-14 vuotta, kun tarkkaa ikää ei muisteta… Kurre on syntynyt naapurissamme Viskarissa, ja se tuli meille aika erikoisella tavalla. Kerran kesällä olin menossa töihin, huomasin tuossa Purnunmäen päällä pienen kissanpennun tien varressa ojanposkessa. Pysäytin auton, mutta en voinut sitä ottaa mukaan, kun olin töihin menossa. Ilalla kun palasin, niin sama… Lue lisää Ojanpekalta perheen silmäteräksi!
Lolo tuli perheeseemme – tai paremminkin vanhempieni Eila ja Vilho Ahosen perheeseen – Tuomistoon 1993, jolloin se oli 3-vuotias. Edellinen kissa kuoli ja varsinkin isäni kaipasi kissaa. Pentua he eivät halunneet ja uuden kissan hankinta jäi minulle. Onneksi jo silloin ilmestyi Keltainen pörssi-niminen lehti. Ja sieltähän löytyi Espoosta perhe, joka halusi allergian vuoksi luopua kissoistaan. Kerroin haluavani vain yhden kissan,… Lue lisää Lolo on paluumuuttaja ja lomarutalahtelainen
