Henkilötiedot: Nimeni on Possu Backman ja täytän kesällä vissiin viisi vuotta. Maaliskuisista kosioretkistä pystyn enää vain uneksimaan, sillä olen leikattu kolli.
Perhesuhteet: Olen sinkku, uusperheeseeni kuuluvat kyllä koirat Rekku ja Veku. Meillä on yhteinen henkilökunta: huvimestari Pauli ja keittäjä-siivooja Leila. Kotoisin olen Nisulasta Jyrkisen Eilan ja Vilhon kissakaartista, emoni on Viiru ja isotätini, jonka hoivissa kasvoin, Rouva Sievä Jyrkinen.
Strategiset mittani: Tarkistuspunnituksen jälkeen voin ilmoittaa painokseni 10 kiloa 200 g. Minä olen vain iso, en niin kovin lihava. Kun tulin Nisulasta, olin semmonen rääpäle, että meinasin hukkua päiväpeiton poimuihin. Isäntä sanoo, että on kantanut minulle Päijänteestä TUHANSIA särkiä, niistä hyvän kuntoni salaisuus.
Tärkeintä elämässä: Yhdellä sanalla: NUKKUMINEN. Minulla on erikoisen rento elämänasenne, enkä turhaan stressaa mistään, jos kuppi on täynnä ruokaa ja patja lämmin ja pehmeä!
Outo piirre: Emäntä väittää, ettei minulla muita olekaan! No ainakin se, että murisen niin kuin koira, se on kuulemma vähän outoa. Sitten annan kovasti pusuja, mutta vain … huvimestarille, eli Paulille. Enkä koskaan, missään tilanteessa, enkä milloinkaan käy kahta kertaa hiekkalaatikolla, ellei sitä ole välillä pesty. Niin ja haluan särjet kokonaisina ja pyyntituoreina ja olen muutenkin kranttu ruuan suhteen (kuten isäntäkin!)
Mistä outo nimesi: Kun olin ihan pieni ja henkilökuntani kävi minua valitsemassa, olin niitten mielestä vaaleanpunainen kuin porsas. Siitä sain nimen Possu. Aina niillä on ollut outoja kissannimiä, vai mitä tuumitte seuraavista: Paavo Väyrynen (jäi linja-auton alle), Tauno Kuosmanen (öljysheikin mukaan, eli 15v) ja Jukupätkä (kettu nappasi). Isäntä kutsuu minua myös Särkisäkiksi, Possukaksi Kullannupuksi…
Mitä tykkäät kilpailuvoitosta: Kovastihan minä voitosta tykkään ja on huvimestarin kanssa paukuteltu henkseleitä niin, että varmaan kirkolle kuuluu. Mutta tämä mediahässäkkä on minusta kiusallista: kun Annikki tuli palkintoa tuomaan, juuri ja juuri ennätin hätäpäissäni tunkea itseni työhuoneessa nojatuolin alle – koetapas itte survoa yli 10 kiloa lihaa pieneen tilaan! Niin, eikä vaatimattomuus muutenkaan kuulu tapoihini, että olen kyllä sitä mieltä, että oikea katti voitti!
Miten juhlistat voittoasi: Herkkupussit söin itse, mutta muroja pyysin henkilökunnan vähän antamaan Jullelle ja Villi-Jullellekin juhlan kunniaksi. Emäntä pääsi kurkistamaan vaalitoimikunnan olkapäitten yli tuloksia sen verran, että henkilökunnan suvun ei kannata norkoilla kakkukahveja, mitä eivät äänestäneet minua. Ystävistäkin vain pari äänesti. Kiitänkin erityisesti Suomen TeleCenterin henkilökuntaa Tampereella ja Kumpulaisen Korutukun henkilökuntaa Palokassa, niistä sain molemmista paljon ääniä. Enkä tuntenut ketään nimilistasta! (Emäntä sanoo, että sen takia sainkin äänet!) Itse luulen, että outo nimeni ja rento elämänasenteeni sen tekivät!
Hyvää jatkoa kaikille kanssakilpailijoille, äänestäjille, Koskikaran koululaisille ja kilpailun tukijoille. Miau! toivoo Possu Särkisäkki