Ensin ajattelin, että nyt kyllä kuulen väärin! Ei ne (Isäntä ja Emäntä) meille mitään puhuneet, mutta minäpä kuuntelin, kun ne supatti keskenään, että mihin me nuo (=minä ja Veku) laitetaan… Vähän jo hätäännyin, että nyt Emäntä on tosissaan suuttunut, se kun välillä uhkaa laittaa meidät ulkoruokintaan, kun se hermostuu. Vaikka onko se nyt oikein hermostua pieneen (10kg 200g!) kissanpoikaan (5 vuotta!), jos siltä joskus (=usein) tipahtaa kuiva kakkakokkare esim. olohuoneen nurkkaan. Onko, mitä! Mutta nyt ne meinaa viedä meidät Niemisen Paavon Löytöeläinkotiin, eikä ne mitään puhuneet poishakemisesta… Veku kyllä haukahti minulle, että voihan siellä olla kivaakin, mutta se nyt on innokas aina ja kaikkeen. Minä haluan maata ja haista omalla sohvalla! Ensin meinasin, että mitähän jos vaihtais kokonaan maisemaa, mutta on siitä aika vaiva. Että mennään sitten Löytöeläinkotiin, vaikka ei meitä kukaan ole löytänyt! JOS ne kuitenkin hakee meidät pois, kerron sitten, minkälaista siellä oli, mutta JOS ne ei hae, niin adjö sitten vaan… toivoo Possu, se Kylän Komein Kolli.