Vili Manninen esitti, että kylän koirat pitäisi kissojen yhteisvoimin laittaa kuriin ja järjestykseen. Tipsu-Jasminen Vili uskoo jo koulinneensa kissakelpoiseksi, mutta varsinkin naapurin Rekku on Vilin mukaan osoittanut suoranaista röyhkeyttä. Esimerkiksi kun Vili kertomansa mukaan hieman lepuutti jalkojaan Rekun kopissa, tämä kurja kylärakki tyhjensi koko kopin.
– Hädin tuskin ehdin ponkaista lumppukasasta pensasaitaan, Vili valitti. Nuoret kissat olivat heti yhteisen löytytyksen kannalla, mutta vanhat kollit opastivat, että naapurisopu on kullanarvoinen asia.
– Voi kestää monta kissasukupolvea, ennen kuin sopu palautuu, Huikon hännätön Mikki-kissa muistutti ja toppuutteli samalla omien kasvattiensa Sulon ja Missen tappeluintoa.
Myös Nalle Mäkelä vahvisti, että laihakin sopu on parempi kuin lihava riita.
– Jo ennenvanhaan Korkeakankaalla minunkin oli pakko tulla toimeen Ilmosen Rippe-koiran kanssa, ja vaikka me emme toisiamme rakastaneetkaan, sovimme sentään samalle mäelle, Nalle mourusi.
Naapurisovusta Bamburohvi Paussu laajensi keskustelua erilaisuuden hyväksymiseen.
– Myös muualta kylään tulevat on hyväksyttävä joukkoomme, mutta meidän tulokkaittenkin on osattava raivata paikkamme, ennnen kuin alamme mouruta kaikista asioista, Venäjän suurkaupungeissa lapsuutensa viettänyt Bamburohvi vilosohvoi.
– Liikutaan vähän muuallakin kuin oman tunkion ja tuvan väliä, niin saadaan väljempi elämänkatsomus.