Hei vaan! Mun nimi on Lempi Remonen ja oon muuttanu mun kämppäkaverin Iiron kanssa myllyn taakse Professorintielle lokakuussa 2014. Onhan meillä tietysti henkilökuntaakin mukana, mutta en nyt viiti niitä ruveta luettelemaan. Me on kyllä aika hyvin kotiuduttu tänne maaseudun rauhaan, vaikka ei olla vielä kovin moneen kylän kissaan tutustuttu lähemmin. Yks punainen, pulska kissa käy… Lue lisää Lempi ja Iiro – uudet muuttajat
Onni tässä Nisulan Lautasillalta, moi! Kai vielä muistat minut, olen Kattikilpilussa se ekalle pistesijalle yltänyt entinen nuorukainen. Sillä niin ne vuojet vaan menee ohi, että humahtaa. Misukin, se mun kämppäkaveri, on jo kissojen taivaassa. Mutta minä poika porskutan täyttä päätä, paitsi kuka hullu tuonne kylmään viittis hiirijahtiin mennä, makoilen mieluummin tuvan lämpimässä. Ja kerään voimia,… Lue lisää Järvenpään Olli Nisulasta lähettää terveisiä!
Hups, olipas ihan pakko otsikoida tämä tapaus kuten Ville Haapasalo kirjansa! Et siis usko kuitenkaan, mutta kerron silti: Me on Koskisen Jullen kanssa vuorotellen käyty Purolassa hiirimetsällä, ja niin me tehtiin 16.10.2013. Mutta kas kummaa, kun palasin tien yli, näin meidän pihassa pensaan alla hiiren. Läksin oikopäätä sen perään, tunsinhan minä, että se oli sama… Lue lisää Et usko kuitenkaan!
että en ole muistanut kirjoitella tänne kyläsivuille, mutta nyt on semmonen tärkeä juttu tiedotettavana, että minä poika alan olla kohta rantakunnossa! Kas, silloin, kun minut valittiin Kylän komeimmaksi kolliksi, painoin 10 kiloa 200 grammaa! Huh, ihan hirvittää… Mutta viime keväänä, kun heitin sisäkissan elämän ja sitä myötä pankolla makaamisen ja kerman litkimisen vähemmälle, ja menin… Lue lisää Sorry,
Näin kevätauringon lämmittäessä kun loikoilin naapurin saunanrötiskän vintillä, silmiini osui vanha Joutsan Seudun numero. Se on jo ikivanha, vissiin 15 vuotta. Enhän minä muuten, mutta kun isäntä ja naapuritkin kaikki kulkee siellä ihmisten perinnepiirissä, niin ajattelin, että mitähän jos mekin poikien kanssa nyt keväällä pidetään perinnepiiri ja luetaan se juttu. Vaikka ketään jutussa mainituista ei enää… Lue lisää Koskisen Julle tässä vaan päivää
Vuotuinen kissojen juoksuaika julistettiin varsin rauhallisissa merkeissä avatuksi täydenkuun aikaan Auvilan navetan takana Rutalahdessa. Vain baarin sponsoroiman kalakeiton tasapuolinen jako aiheutti pienen tappelunnujakan ja karvatukkojen lentelemisen. Tilanne rauhoittui, kun Mikki Huikko uhkasi kutsua talon isännän paikalle. Muuten kollikokous otti napakasti kantaa moniin yhteisiin asioihin.
Vanhat kollit muistelivat kaihoten vanhoja hyviä juoksuaikoja, jolloin kymmenien kollien parvi kokoontui yhteen. Nyt nähtiin suurena uhkana kollien ukkoutuminen. Toinen harmi on se, että juoksuaikana monet pystyvät enää vain konsulttitehtäviin, kun eläinlääkäri Parkkinen on ahkerasti käynyt kylällä. – Liian hyvät kissanpäivät täysien ruokakuppien äärellä lämpimän uunin kupeessa ovat myös laiskistaneet jäseniämme, arveli Pepe Laitinen. –… Lue lisää Ukkoutuminen uhkana
Vili Manninen esitti, että kylän koirat pitäisi kissojen yhteisvoimin laittaa kuriin ja järjestykseen. Tipsu-Jasminen Vili uskoo jo koulinneensa kissakelpoiseksi, mutta varsinkin naapurin Rekku on Vilin mukaan osoittanut suoranaista röyhkeyttä. Esimerkiksi kun Vili kertomansa mukaan hieman lepuutti jalkojaan Rekun kopissa, tämä kurja kylärakki tyhjensi koko kopin. – Hädin tuskin ehdin ponkaista lumppukasasta pensasaitaan, Vili valitti. Nuoret… Lue lisää Naapurisopu koetuksella
Värikkään keskustelun ja rajun hännänhuiskutuksen aiheutti Kissa-Petteri Laitisen esille tuoma ongelma kaikenlaisten kaahareitten lisääntymisestä kylänraitilla. – Autolla ja moottorikelkalla kaahataan, että lumi pöllyää, ja usein ihan penkkaa hipoen. Mahtaako ne kaikki olla edes selvin päin? Kaahareitten ja rattijuoppojen kurinpalautus päätettin aloittaa heti. Varoituksena pätettiin ensin parin viikon ajan lorautella autojen renkaisiin, ja ellei tyyli muutu,… Lue lisää Kaaharit kuriin
Hei taas! Kun nuo (isäntä ja emäntä) alkoivat varustautua matkaan, arvasin, että lähtö se on minulla ja Vekullakin. Menin työhuoneen sohvan alle piiloon, mutta mitä se auttoi: Löytöeläinkotiin oli mentävä. Mutta niin kuin elämässä usein käy, turhaan pelkäsin. Minä olin navetassa isossa häkissä ja tutut ruuat, ruokakupit ja petikin oli mukana. Ja mikä tärkeintä: oma… Lue lisää Turvallista siellä oli – löytöeläinkodissa!
