Se oli se Ruuneperin päivä, ihan tavallinen päivä se minusta oli… Olin just yhellä päivälenkillä, kun ei Sirkkukaan ollu kotona, eikä Maijaakaan näkyny – olihan se vähän yksinäinen olo, ja mietin, että kenenkähän kanssa menisin seurustelemaan. Niin just silloin tuli ihan vieras ihminen, mä en kyllä tiiä, oliko se uus naapuri vai ohikulkija. Minä vähän vierastin ja ihan vähän näyttelinkin, että mua muka palelee… No, se rupes kysyyn ihmisiltä, että oonks mä joku karkuri, vai kenen. Miten ne sattukin kans oleen vieraita, niin se otti mut mukaansa. Voi kun mulla olikin vaihteleva ja mukava päivä, sain herkkujakin monenlaista. Kaikki loppuu aikanaan, ne laitto mun kuvan Karkurit-sivustolle ja sieltä se meni Leivonmäen Löytöeläinkodin sivuille! Mä olin hetken kuuluisuus! Eikö yks rutalahtelainen huomannu, että mun kuva on siellä! Paavo soitti meille kotiin ja ne haki mut pois. Muuten seikkailu olis jatkunu ja olisin päässy vielä sinne Löytöeleänkotiinkin! Kyllä ptääkin olla nyt vähän varovaisempi noilla reissuillaan! Vaan pistätkö Veku paremmaks, kun aina leuhkit. Mitä! Häh! Kysyy Tiaisen Tessu.