Meidän Emmi-koira täytti uuden vuoden aattona 2009 kuusitoista vuotta. Voi sanoa, että on jo seniori-iässä. Emmistä voi sanoa, että on ikäisekseen aika virkeä koiravanhus. Tässä yhtenä päivänä Tapsa sai tosissaan juosta, että sai Emmin kiinni, kun oli jäällä päästänyt Emmin vapaana juoksemaan. Reippaasti Emmi tepsuttaa aina kotiin päin.
Nuorempana, kun karkasi tai päästettiin irti, niin naapurien kissat saivat kyytiä ja on emäntäkin joskus joutunut mahalleen, kun Emmi lähti kissan perään.
Emmi on ollut oikein kiva lemmikki ja kyllä se on huomiota saanut meiltä molemmilta, vaikka paremmin se pitää Tapsaa kaverinaan. Pesuista ja harjaamisesta Emmi ei oikein tykkää.
Koirana Emmi on ollut hyvin kiltti. Ei ole pahemmin mitään tuhoja tehnyt ja ollut minulle ja Tapsalle kuin lapsi.
Vanhemmiten Emmi on käynyt vähän määräileväksi. Jos ovi ei heti aukea, kun haluaa ulos niin haukkuminen kiihtyy ja ulkona vielä haukkuminen jatkuu.
Emmistä on ollut paljon ilo ja myös huolta, mutta aina se on palkinnut iloisella katseella ja hännänheilutuksella.
Rodultaan koiramme on ”moro” eli partacollien ja collien sekoitus. Varmaan joka päivä kylän raitilla ulkoilemassa nähdään Vainiomäen Tapsa ja Emmi-koira.
Emmi alkaa olemaan jo aika vanha, siitä ollut paljon iloa ja mukavat muistot jäävät mieleen kun aikoinaan Emmi muuttaa koirien taivaaseen, Emmi on ollut meidän perheen oma psykologi.
Sinikka Vainiomäki