Rutalahden koirakuri vaatisi Kati Kokkosen kokemuksen mukaan pikaista kohennusta. Kati on koiriensa puolesta kirjoittanut oheisen vetoomuksen:
Omistamme kaksi koiraa, joita käytämme lenkillä useasti päivässä. Niille on aitaus pihalla, ja ne saavat tarpeeksi mielekästä puuhaa. Olemme ottaneet huomioon tuolle rodulle tyypilliset vaatimukset. Pyrimme puuttumaan heti, jos koiramme käyttäytyvät huonosti. Emme päästä lapsia koiriemme luo ilman aikuisten valvontaa. Kuljetamme koiriamme hihnoissa ja pyrimme huomioimaan kaikki kanssa eläjät kissoista lähtien. Olen ollut töissä eläinlääkärissä ja ottanut osaa koirieni kanssa koirankoulutukseen. Olen omasta mielästäni ansainnut oikeuden omistaa nuo kaksi koiraa, joista pidän huolen ja kannan vastuun niistä ja niiden tekemisistä.
Olen asunut nyt Rutalahdessa useamman vuoden. Maanantaina oli toinen kerta elämässäni, kun pelkäsin oikeasti koiraa. Olimme kävelemässä pitkin yleistä maantietä. Käveltyämme jonkin aikaa eteenpäin, käännyimme takaisin samaa reittiä, koska se oli ainut reitti takaisin kotiin. Yhtäkkiä kuulimme koiran murinaa. Edessämme oli suuri koira vastassa keskellä tietä. En kerennyt ajatella mitään, kun koira äristen hyökkäsi nuoremman koirani päälle, joka oli miehelläni hihnassa. Minä pidin vanhempaa koiraani etäällä, koska se halusi puolustamaan nuorempaa koiraa. Huusin apua sen minkä kurkusta lähti, ajattelin, että nuorempi koirani ei selviäisi tästä hengissä. Mielessä kävi myös, että pääsisimmeköhän kukaan ilman puremia. Mieheni päästi nuoremman koirani hihnasta vapaaksi, mutta se ei lähtenyt karkuun vaan älysi onneksi pysyä maassa. Mieheni alkui karjumaan tällä koiralle. Onneksemme vastassa oleva koira oli vielä sen verran nuori, että se oli hiukan epävarma ja pakitti hiukan. Sain varovasti haettua nuoremman koiran hiukan etäämmälle ja kuljetin hitaasti koiriamme pois päin. Pelkäsin todella paljon, että kohta se taas hyökkää. Mieheni lähti kävelemään koiran talolle päin,koska koiran omistajista ei ollut tietoakaan. Koirarotu, joka puolustaa kotipihaansa kuin viimeistä päivää, lähtee puolustamaan kotiaan. Niinpä lähti tämäkin koira mieheni perään, kulki muristen selän takana. Mieheni vältti katsomasta koiraa silmiin ja käänsi aina koiralle selän. Lopulta omistajat koittivat saada koiraa kiinni, joka vältteli omistajiaan ja ei antanut ottaa itseään kiinni. Ohiajavan auton kuljettaja hiljensi kohdalla ja tämä koira hyppi autoa vasten. Sain kuulla, että koira oli päästetty irti tarkoituksella. Tämän tapahtuman lisäksi minua ja koiraani on jo kerran purtu tällä kylällä ja viimeksi viikko sitten entisellä tukkien pudotuspaikalla, koira, joka asustaa rannan läheisyydessä ja oli irti pihassa, lähti tulemaan meitä kohti muristen ja haukkuen. Omistajaa koira ei totellut ja ei antanut ottaa itseään kiinni. En uskalla tällä hetkellä lenkkeillä juuri missään tällä kylällä. Haluatteko, että alan soittelemaan joka taloon, että nyt me muuten ollaan lenkillä, pistäisittekö koiranne kiinni? Käymme lenkillä parhaimmillaan viidesti päivässä, joskus jo aamuviideltä ensimmäiset lenkit ja joskus puolenyön aikaan tai myöhempäänkin viimeinen kävely. Kuljemme joka teitä ja polkuja, mutta emme kenenkään pihalla.
Toivon, että se mitä minä olen kokenut, ei tule käymään esimerkiksi kenenkään lapsen kohdalle. Koirankin omistamiseen liittyy vastuu. Asumme maalla ja muutin tänne, koska ihmiset yleensä välittävät enemmän kanssaeläjästä kuin kaupungissa. Olkaa ystävällisiä ja pitäkää koiranne, varsinkin ne jotka hyökkäävät kimppuun, KIINNI ja VALVOKAA koirianne! Kaikella kunnioituksella;Kati Kokkonen,kokkonen.kati@gmail.com