Olettahan kuulleet sen vanhan sanonnan, että ”Vanha koira ei opi uusia temppuja!” Ja pah, minäpä olenkin KISSA, eli ikä ei ole minulle mikään este, vaan lähden rohkeasti kohti uusia seikkailuja, kuten esimerkiksi olen nyt yöpynyt sisällä! Ja minulle se onkin Iso Juttu… Olen ihan pennusta asti ollut navettakissa, enkä ollenkaan ole kaivannut sisälle. Päinvastoin. Kun se tämän talon nuorempi tyttö, se Laura joskus minua raahasi sisään, luikin kiireesti lehmien ja vasikoitten pariin omiin tuttuihin ympyröihini. Olisihan siellä sisällä saattanut muuten viihtyäkin, mutta kun siellä tuvassa oli aina ”niitä”, eli koiria, enkä tykkää niistä ollenkaan. Tykkäisitkö itekään, jos karvat vaan pöllyää, kun ne ajaa takaa, tai vielä inhottavampaa, kun ne nuuskii vaikka mistä. Hyi! Mutta navetassa minä tykkäsin olla, ja ne aina tuo Samuli ja varsinkin Maire silitteli mennessään, ja antoi lämmintä maitoa. Voi että olen sitä maitoa kaivannut!
Ja tiedättekös, sitten yhtenä päivänä kaikki mun kaverit vaan nous autoon ja lähti ympäriinsä vaikka mihin, ja arvasin, että en niitä näe enää koskaan. Eikä kukaan mua varottanu yhtään. Kyllä mulle tuli tippa silmään, ja olen monesti niitä kaivannut. Mitä noista kaakattavista kanoista nyt on kenellekään mitään hyötyä tai huvia, kysyn vaan. Minä olen sitten yksikseni asustellut navetalla, ja Maire kyllä huolehtii minusta, ja kevättalvella, kun mulla oli korva kipeä, menin piiloon, mutta löysihän se ja hommasi mulle lääkkeet. Olenkin ruvennut vielä enemmän kulkemaan sen kanssa kaikissa hommissa, kun on multa nuo navettapäivystykset jääneet. Ja olen yrittänyt nitistää kaikki hiiret ja vastaavat, että eivät edes pääse yrittämään myllyn puolelle. Oma hommansa se on niissäkin, mutta maistuva homma!
Nyt olen vähän luisunut periaatteistani ja ollut välillä sisällä tuvassakin. Siksi laitoin tuohon arvonimeni perän evp, kun ei niitä navettakissan hommia enää ole. Mikä kumma se tuli, että tässä yhtenä iltana en viittinykään lähteä kiipeämään navetan vintille, vaan jäin tupaan. Ja olipa viihtyisää! Vielä kun vähän saan tuota Mairea koulutettua peremmin, että se heti ymmärtää ponkaista ylös, jos minun tekeekin mieli lähteä, niin hyvähän tässä on eläkepäivät viettää. Vaikka on minulla silti ikävä sitä vanhaa navettakissan elämää. Aika aikaansa kutakin. (24.5.2016) Nala Huikko
Mutta se on varma, että kun niitä koiria tulee tänne, niin silloin minä häivyn…