Hei vaan te kaikki, terveisiä Rutalahdesta!
Me ei vielä tunneta, mutta tätä vauhtia opitaan äkkiä tuntemaan! Ihan näillä minuuteilla olen asunut ja vaikuttanut jo täyden vuorokauden (27.7.2020) Backmanneilla Vinkkelinmutkassa, mutta minusta itestä – ja tuosta henkilökunnasta varsinkin, tuntuu, että olen aina kuulunut kalustoon!
Antakaahan, kun vähän kerron, kuka minä oikein olen! Olen siis pieni poikakissa, ikä 12 viikkoa. Syntymäkotini on Kannonkosken Hilmonkoskella, sinne Hiekanpään taloon minua jäivät kaipaamaan entinen emäntäni Ruuskan Anja ja poikansa Ari sekä emoni Liinu ja neljä sisarustani sekä lisäksi siskoja ja veljiä, serkkuja ja tätejä – yhteensä meitä oli 15 kissaa! Isossa joukossa olen – vaikka sen itse sanonkin – kasvanut aika sosiaaliseksi. Anja ja Ari hoitivat meitä todella hyvin, ainut, jota vähän arvelin, olikin, että pystyvätkö ”nämä” samaan…. Mutta kyllä sen pienessä päässäni ymmärsin, että olihan minun lähdettävä maalimalle hankkimaan itse silakkani, eihän emoni mitenkään olisi jaksanut elättää meitä kaikkia, kun isäni on tuntematon yön kulkija. Sama kohtalo se on edessä sisaruksillanikin.
Niin se, miten osuin tulemaan tänne Rutalahteen, täältähän on yli 150 kilometriä kotiin Hilmonkoskelle. No, katsokaas, kun tämän nykyisen emäntäni kummipojan vanhemmat asuvat nyt siellä lähellä Kannonsahalla, ja ne ihan sattumalta tulivat tietäneeksi, että me oli just synnytty 5.5. ja että minä olin punainen rääpäle, josta tämä emännyys oli haaveillut. Kun nyt katsotte minun ja Paulin yhteiskuvaa, voitteko kuvitella, että se oli pitkään vastaan mun tuloa! Mutta minäpä valitsin itse heti puoleni!
Kyllä minua pelotti, kun eilen valkeni se päivä, että oli koti jätettävä! Huusin Hilmonkoskelta Uuraisille niin paljon kuin keuhkoista lähti, ei auttanut, vaikka se nainen, joka tässä huushollissa muka meitä Paulin kanssa palvelee, että se tyynnytteli, lauloi, lausui kaikki runot, jotka osasi ulkoa ja piti Järviradiota päällä – ja oli välillä hiljaakin. Minä vain huusin ja pistin kuljetushäkissä hyrskyn myrskyn. Sitten se tuhahti, että luuletko, että susta tulee muka oopperalaulaja, niin minä pistin suun kiinni ja nukuin loppumatkan.
Pauli oli heti vastassa auton ovella ja minä päätin, että tuohon mieheen minä voin luottaa – ja se oli sillä selvä! Nopea tutustumiskäynti koko taloon kesti tasan 20 minuuttia, sen jälkeen olen ollut kuin kotona ainakin. Se on outoa näin alkuun, kun täällä on niin hiljaista ja ruokaa riittää kupissa, vaikka en heti hyökkää napsimaan parhaita paloja. Onneksi leluja on varattu myös ”riittävästi”, tai tuo Leila on niitä kuulemma tehnyt, ja yhdessä ovat värkänneet raapimispuunkin.
Katsastin kaikki minulle varatut nukkumispaikat, ja yhdessä oli Anjan antama tyynyliinakin, mutta kun ilta tuli ja Pauli kömpi kohti yläkertaa, meikä seurasi kuin hai laivaa! Kyllä olikin hyvät unet siinä kyljessä köllötellessä. Ja kun heräsin kolmelta, oli kuin kotona Hilmonkoskella, kun aloin tutkia tätä Pauliani tarkemmin: puhdistin korvat, kuten meillä oli siskosten kanssa tapana ja nenänkin, kun se kurisi niin kummasti, ja sitten me pojat herättiinkin jo uuteen aamuun.
Vaikka olen ainut kissa talossa, on mulla koko ajan – ainakin toistaiseksi – ollut seuraa, ne käy vuorotellen mustikassakin!
Ai niin, onhan mulla tietysti nimikin, vaikka kissanristiäiset on vasta kahden viikon päästä. Olen Tupsu, sillä kun käyn kerälle, olen ihan kuin pieni, nätti villatupsu! Ja toinen käyttönimeni on Tossu, kas kun huopatossut kiinnostavat minua todella paljon, ja toisaalta, jos kutsuvat minua välillä entisen kissan nimellä (Possu), sekin menee täydestä. Meinaan kyllä pitää muistona nimilistan, siihen ne oli laittaneet 29 vaihtoehtoa! Ihan kohtuunimiä nuo on, kun niihin vertaa, vai mitä tuumaatte: Kaljamallas, Himskatti, Kilikali… No, ei tältä henkilökunnalta ainakaan mielikuvitusta puutu, jos ”jotain” muuta puuttuukin!
Ja kummitädiksi ei sitten tartte enää kenenkään yrittää, se Karjalaisen Eija, joka minua tänne ehdotti, niin se on mun kummitätini.
Teitä tietysti kovasti polttelee, että miten kummassa voisitte muistaa minua, niin voin sanoa, että minulla on nyt kaikkea, muistakaa mieluummin vaikka Kodittomien kollien muistorahastoa!
Rutalahden Vinkkelinmutkassa 27.7. 2020
Naukaistaan, kun tavataan!
tv. Tupsu alias Tossu Backman ent Ruuska