Seutukunnan ikioma perinnemestari, leivonmäkeläinen Paavo Oittinen lahjoitti kokoelmistaan monta mielenkiintoista dokumenttia Wanhan Rutalahden kyläarkistoon.
– Minusta kyläarkiston perustaminen on huippuidea, ja heti, kun kuulin siitä, päätin, että se on hyvä paikka Rutalahti-aineistoilleni. Asuin nuorempana Rutalahdessa monen monta vuotta ja olin Viljasen Pajalla työssä, niinpä vanhat kyläläiset ja koko seutukunta tulivat hyvin tutuiksi. Rutalahti on edelleen minulle tärkeä paikka.
Paavo kertoo naurussa suin, että innostus vanhoihin asioihin ja esineisiin on tullut hänelle jo synnyinlahjana. – Kyllä vieläkin uskomaton määrä vanhaa heitetään hukkaan. Ei kukaan uskoisi, jos kertoisin, mitä kaikkea olen pelastanut roskalavoilta tai kivikoille viskattuina. Ja miten paljon onkaan poltettu saunanpesissä tai nuotioilla seudun historiaa. Monet vanhat tutut ovat Rutalahdestakin antaneet minulle vanhoja asiapapereita ja esineitä, kun tietävät, että kerään ja arvostan niitä.
Rutalahden kyläarkistoon Paavolla oli monenlaista mielenkiintoista materiaalia vanhasta viinakortista lehtijuttuihin ja vaali-ilmoituksiin. Olipa mukana 36 kpl rutalahtelaiselle sotilaalle kenttäpostina lähetettyjä korttejakin.
Arvokkain oli alkuperäinen Suomen Senaatin päätösasiakirja vuodelta 1911, jolla se useampisivuisessa, vanhoin leimoin ja leimamerkein varustetussa dokumentissa myöntää hakemuksesta luvan leivonmäkeläisille hakijoille perustaa puhelinkeskuksen ja vetää sinne linjan Rutalahdessa jo toimivasta puhelinkeskuksesta.
– Uskon, että kyläarkistossa sekin on tallessa ja omalla tavallaan kertoo ajan muuttumisesta, kun nyt 112 vuotta myöhemmin lähes jokaisella on kännykkä taskussaan. Näinä aikoina olisi tärkeä laittaa talteen myös viime vuosikymmenten aineistoja. Kun aikaa kuluu, ei niitä enää löydy. Uskon, että vielä on paljon aarteita vinttien ja aittojen uumenissa, kun vain ne kaivetaan esiin. Kyläarkistossa niille alkaisi uusi elämä!
Teksti ja kuva: Leila Backman
