Rutakosken Saha toimi Rutajoen varrella vuosina 1797–1915 ja oli aikanaan Keski-Suomen suurin vesisaha, joka toi työtä ja vaurautta Rutalahteen. Työ oli raskasta ja tehtiin käsipelillä, mutta se tarjosi elannon monille kyläläisille. Saha vaikutti koko kylän kehitykseen, ja sen toimintaan liittyi myös kenttärata, jolla sahatavaraa kuljetettiin Päijänteelle.
Sisällysluettelo
Kuuntele artikkeli
Jos katsot Koskikaran kierroksen alkuun, näet suuria kuusia tien takana. Vanhimmat niistä ovat ehtineet nähdä Rutakosken Sahan toiminnassa. Saha oli Rutajoen Korvenkoskessa eli Sahankoskessa. Se on ensimmäinen koski, kun liikut Koskikaran kierroksella.
Jos astut kuusikossa vähän polusta syrjään, vieläkin voit tuntea yli vuosisadan aikana kertyneen, nyt jo maatuneen purukerrroksen jalkojesi alla.
Rutakoksen Sahalla sahattiin reilu vuosisata
Kun Rutakosken Saha 1700-1800-lukujen taitteessa käynnistyi, metsille ei annettu mitään arvoa; ne olivat kulkemisen este ja tärkeitä vain rakennus- ja polttopuitten takia.
Loviisan seudulta olleet liikemiehet osasivat nähdä kauemmas ja ”haistoivat” pitkäaikaisen edullisen bisneksen: puuta saataisiin läheltä ja halvalla.
Kruunu pelkäsi, että uudet sahat ja edelleen jatkuva kaskeaminen hävittäisi metsät. Sahausoikeutta rajoitettiin. Rutakosken Saha sai luvan sahata 8310 tukkia vuodessa, silloin se oli Keski-Suomen suurin vesisaha sahausoikeudeltaan. Parin muun sahan ohella se oli kotipitäjänsä Jämsän suurin veronmaksaja.
Vielä liki vuosisata myöhemmin, 1800-luvun loppukymmeninä, Leivonmäen kirkkoherra A.O. Blomberg (Vuorimaa) kirjoitti laatimassaan historiikissa:
”Satavuotiaat hongat kaatuivat synkissä metsissä kaikkialta tulvivien tukkimiesten kirveistä. Puista, joista ennen oli paljon vastus, maksetaan ennen kuulumattomat hinnat ja tukkimies voi hevosellaan tienata jopa 15 markkaa päivältä. Ken vaan kykenee hankkii siis hevoskonin ja pian on itsellismiesten ja pankolla makaavien taskussa, joilla ennen tuskin oli koskaan markankaan kappale nyt satamarkkasia taskussa”.
Sahateollisuutta koskevat säädökset kumottiin 1857 ja alkoi voimakas sahaustoiminnan kasvu. Myös metsien arvo nousi. Juuri tästä ajasta kertoo Blombergin kirjoitus.
Tukista laudaksi
Sahan tärkein tuotantorakennus oli suuri avokatos, jossa oli kaksi raamia; toinen raami sahasi tukit laudoiksi tai lankuiksi ja toinen kanttasi ne. Voimansa Saha sai Rutajoen Korvenkoskesta. Tukit olivat suuria, ikimetsien puita ja niitten käsittely perustui raakaan miesvoimaan. Miehet kiskoivat tukit käsipelissä ketjujen avulla lähemmäs ja nostivat kahteen mieheen sahapöydälle. Naiset kärräsivät purun, pinosivat lautoja vaunuihin ja kuljettivat rantaan.
Viljo Voutinen on 1984 muistellut Keski-Suomen Museon haastattelussa vanhemman väen kertoneen:
”Työ oli raskasta ja työpäivät 12-14-tuntisia sulan järven aikaan, talvella lyhyempiä. Vaikka oli miten riski mies, raskaimmissa töissä puurtaneet eivät kestäneet 20 vuotta pitempään.”
Kenttärata Päijänteelle
Sahalta johti Päijänteen rantaan kenttärata, jota pitkin täyteen lastatut vaunut menivät alas rantaan omalla painollaan. Se nopeutti ja helpotti toimintaa. Patruuna oli tehnyt sopimuksen kenttäradan rakentamisesta 1878 joulukuussa Niklas Matinpoika Haasiaisen kanssa, joten varmasti jo seuraavana vuonna se oli käytössä. Kenttärata oli lähellä nykyistä Rautsillantietä.
Vaunuissa oli jarrut, joilla vauhtia voitiin säädellä ja rannassa topparit viimeistään pysäyttivät kuorman. Tarina kertoo, että joku naisista oli hurjapää, ja odotettiin, koska hän olisi vuorossa: liinankulma vain hulmusi, kun hän päästeli vaunun kyydissä – jarruttamatta!
Mutta ensin täydet vaunut piti työntää vinosti ylös rinnettä ”Punaisen sillan” ali tunnelia pitkin. Se olikin yksi raskaimmista ja vaarallisimmista vaiheista. Tukeista tehty maantietunneli ja ylittävä silta oli luultavasti turvallisuussyistä maalattu punaiseksi, että ne pystyi paremmin hahmottamaan. Sillan kupeessa oli punaiseksi maalattu suolamakasiini, olisiko suolaa tarvittu jossain vaiheessa? Rannasta kaksi hevosta kiskoi tyhjät vaunut takaisin uutta lastia odottamaan.
Nykyisestä Kylärannasta, silloisesta Talasniemestä, Patruuna oli vuokrannut Haasiaisen maista ison laanin, johon laudat ja lankut varastoitiin kuljetusta odottamaan. Vanhassa postikortissa vuosisadan alusta näkyvät vielä laani ja lastauslaituri, Rautsilta. Nyt kukaan ei enää muista, milloin kenttäräta purettiin, eikä askistoistakaan ole löytynyt siitä mainintaa.
Kannolta Sahalle
Moottorisahoista tai motoista ei voitu Rutakosken Sahan aikaan vielä uneksiakaan, kaikki tehtiin käsipelissä. Monesti jo vähän toisella kymmenellä olevat pojat – ja joskus tytötkin – joutivat lähtemään metsähommiin, yleensä ensin aikuisen kaveriksi. Vaikka työ oli raskasta, se kuitenkin tiesi varmaa tuloa. Ikihongat kaatuivat justeerin ja kirveen avulla.
Sahan vaikutus ulottui omaa kylää laajemmalle. Pääosa puista ajettiin talvisin lähelle sahaa varastoon, kukin omalle rantteelleen.
”Telleri laittoin kangen pystyyn merkiksi ja tähän merkkiin luotettiin, eikä kukaan epäillyt toista”
Viljo Voutinen
Kauimmaisilta hakkuilta tukkeja tuotiin kevättulvien aikaan myös uittamalla. Erityisen työläänä ja aikaa vievänä pidettiin, kun Kaakkomäen ja Jussilan takametsien hakkuilta tukit uitettiin monen vähävetisen pikkujärven kautta Rutajärveen ja siitä Rutajoelle ja Matkuksen kautta Sahalle.
Sahalla merkitystä koko kylälle
Rutakosken Saha toi vaurautta kylään monella tapaa. Pääsy Sahalle töihin tiesi elintason nousua, vaikka palkat olivat pieniä. Paras palkka oli ”perämiehellä”, joka vastasi laudan laadusta. Alkuaikoina ammattimiehet tulivat muualta, toisilta sahoilta, ja osa heistä asettui kylälle pysyvästi. Oli myös sukuja, joissa useampi sukupolvi oli työskennellyt Sahan palveluksessa.
Yhä useammalla kylässä oli rahaa käytettävissä: sahalaisilla, metsätyötä eri vaiheissa suorittaneilla, metsää myyneillä. Kauempaa tulleet yleensä olivat kortteeria taloissa ja ostivat elintarvikkeita. Ja myöhemmin, kun kauppoja tuli, nekin pärjäsivät.
Rutakosken Sahan – ja hyvän sijainnin – ansiosta Rutalahti kehittyi muita maalaiskyliä nopeammin.
Työntekijöitten ja tukkien määrät vaihtelivat
Sahausmääriin vaikuttivat monet seikat: yleinen taloustilanne maailmalla, Rutajoen vesimäärä, miten Päijänne sai jääpeitteen tai kuinka puukaupat olivat onnistuneet. Siksi työntekijätarvekin oli erilainen.
Rutakosken Saha 1880-1900
| Vuosi | Työntekijät | Sahatut tukkimäärät |
|---|---|---|
| 1880 | 53 | 8 950 |
| 1890 | 20 | 30 192 |
| 1895 | 18 | 45 983 |
| 1900 | 19 | 20 000 |
Kysymystä herättää, miksi 1880 työntekijöitä on ollut niin paljon, 53 ja heistä alle 15-vuotiaita 28? Sahausmäärä on kuitenkin ollut suhteellisen pieni. Olisiko Patruuna jo varautunut tavalla tai toisella koulun rakentamiseen ja varustamiseen, sillä sahausmäärään nähden myös aikuisten työntekijöitten määrä on suuri? Se selittäisi, että kolun aloituskokouksesta vain puolentoista vuoden jälkeen rakennus oli varusteineen valmis ottamaan koululaiset vastaan.
Vuonna 1885 Sahalla oli koko historiansa suurin urakka: silloin sahattiin liki 50 000 tukkia.
Rutakosken Saha on ollut pitkäaikaisin ja suurin työnantaja Rutalahdessa kautta aikojen. Perustamislupa on vuodelta 1797. Patruuna A.H.Backströmin johdossa Saha oli melkein 40 vuotta, 1864-1900. Ei siis ihme, että se tunnettiin ”Backströmmin sahana”. Asemapäällikkö Söderström osti Sahan vuosisadan alussa, mutta vielä vuonna 1901 Patruuna on tehnyt työsopimuksen sahalaisten kanssa. Viimeinen omistaja, senaattori Erik Wuorenheimo pyöritti Sahaa vain kolmisen vuotta, se lopetti toiminnan 1915.
Nyt Rutakosken Saha – Rutalax Såg Patruunan muistiinpanoissa – elää enää vain arkistojen kätköissä ja haalenevissa muistoissa.
Rutalahdessa on Rutakosken Sahan jälkeen toiminut useampia pieniä sahoja: Riipisen Saha Kissakoskessa Vehnämyllyn kohdalla ja sekä Tammenmyllyn että Riipisen myllyn rinnalla on ollut pieni saha.
Sahalaisten työsopimus
Patruuna Backström on ottanut väkeä sahalle seuraavina ehdoin 1901. Asiapaperi on Suomen Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä nimellä Anders Henrik Backströmin arkistot.
Alkuperäinen sopimus on käsin kirjoitettu ja siitä huomaa, kuinka suomi ei vieläkään suju Patruunalta. Työntekijät ovat hyväksyneet sopimuksen puumerkein. Osa termeistä on vanhoja ja ehkä olemme jonkun käsittäneet väärin? Sopimus on kirjoitettu ”puhtaaksi” koneella, koska asiapaperia on paikoin hankala lukea.
Yleissävy kuitenkin on selvä…
Rutalahden Sahan käyttöä vasten otan yhdeksi vuodeksi tarpeelliset työväkiä seuraavilla ehdolla:
1. Löysin muutto on illon aamun kello 6 ja sillon pitä olla kaikki löysiin kuuluva henkilöt paikalla. Täller pitä olla reilaamassa sahan ja toiset miehet apuna mitä tarvittee.Tällerin on pitäminen huolta siitä että saha aina on reilassa ja että laudat tulevat sahatuksi ja kantatuksi annetun mitan jälkeen. Raamiin kuuluvat miehet pitä tarkasti sahattaman että ei puut mennä pilalle ja myös katsoa tarkasti ettei rakennukset särkyvät. Sirkeli miehet pitä kanttaaaman laudat hyvin tarkasti sen jälkeen kuin lautoja tulee eikä saa laskea syrjä vääriä.
2. Pitä olla hyvin varovaisia ett ei huolimattomuuksissa vikuuttaa itsiänsä vaan jos tapaturma sattuisi tapahtumaan ja jos huomataan itse olleen siihen syypää niin ei saa mitään korvausta. Lapsia ja muita tarpeetonta väkeä ei saa antaa olla sahassa. Tupakin poltto ei saa käyttää sahassa eikä sahan läheisyyvessä ulkopuolella eikä koko lauta laanilla.
3. Tällerin tule pitämän huolta että sahan rakennukset on reilassa ja rasvassa, vaan saa myös käyttää sahamiehistä rasvaamisen ja reiluun jos on semmosia joka hän uskoo, niin kuin halko, sirkelin, raamin terämies ja isoraamin mies jotka ennen on rasvannut ja teroittaneet halko ja sirkkelin terät. Räsämenti mies pitä laske halot lyhyeksi ja katkoman jalka laudat ja näräsiin lautoihin vetämen punanen risti päässä. Muuten pitä kaikki tekemän työnsä käskyn jälkeen, vaan jos ei niin tee niin saa maksaa sillä joka korjaa sen huolimattoman työn. Jos joku työstä tahto erota pois ennen vuoden loppua, niin pitä sanoa itsensä irti 2 viikkoa ennen, vaan jos hän ilman 2 viikko ylössanonnasta lähtee pois työstään, on minulla valta haettaa sen henkilön kruunun miehelle takasin hänen oman maksunsa päällä.
4. Palkan maksan tavarassa eli niin kuin ennen, ja määäretän nyt: tällerille 1 3/4, raamin, tukinveisty, räsämetti miehille 1 ¼, sirkeli miehille 1 1/2 ja laudankantajille 1 ¾ penniä sahatusta tukista. joukon vetäjä 75 p 100 tukista. Halon kantaja saa 1,20 p täys löysiltä. Tilin tähe 2 viikon päässä kuin ennen.
Rutalahti Huhtikuu 8 p. 1901
A.H. Backström
Työsopimuksen hyväksyminen puumerkein:
