Rutalahti on kokenut lukuisia hallinnollisia muutoksia eri kuntien ja läänien välillä, vaikka kylä itse ei ole muuttunut. Muuttuvat rajat ovat vaikuttaneet arkeen, kuten palveluihin ja kulkuyhteyksiin. Esimerkiksi Rutalahti-Viisarimäen välillä sijaitseva Sammakkolampi symboloi syrjäisyyden haasteita. Historialliset esinelöydöt kertovat alueen pitkästä ja rikkaasta menneisyydestä.
Sisällysluettelo
Kuuntele artikkeli
Rutalahti hallinnollisissa muutoksissa
”Minä se oon asunu kolomessa er läänissä (Hämeen, Mikkelin ja Keski-Suomen) ja kahessa er kunnassa (Korpilahti, Leivonmäki), mutta kottoon en oo mihkään muuttanu!”
Matti Auvila (1910-1968)
Eräkauden lopulla ensimmäiset hajalliset uudisasutukset liitettiin maakirjoissa aluksi
asukkaiden kotipitäjään ja sen maakirjaan. Rutalahti oli sääkmäkeläisten eräaluetta ja
kuului Sääksmäen hallintopitäjään. Vanhan järjestelmän purkaminen alkoi kirkolliselta
puolelta, jolloin jo todennäköisesti 1550-luvulla (asiakirjallisesti ainakin 1587) Rutalahti
liitettiin Jämsän hallintopitäjään. Vuonna 1691 Korpilahdesta tuli Jämsän alainen
kappeliseurakunta, johon Rutalahtikin kuului. Vespuolen Mutasen kylän rukoushuonekunta
perustettiin 1701.
Kustaa kolmannen lääniuudistuksessa 1775 Kymenkartanon (Heinolan) lääniin siirrettiin
Hämeestä Päijänteen itäiset rantapitäjät: Luhanka, Joutsa ja Leivonmäki sekä Korpilahden
kappelin ns. Vespuoli. Mikkelin läänin syntyessä 1831 ne tulivat sen alaisuuteen. Raja
vedettiin Päijännettä pitkin. Se oli silloisten ns. luonnollisten rajojen opin mukaista. Näin
vedetty raja jakoi Korpilahden kahtia: rintapitäjä kuului Hämeen lääniin, mutta Päijänteen
itärannan Vespuoli Mikkelin lääniin. Se aiheutti monia ongelmia sekä asukkaille että
viranomaisille.
Lääninhallinto jäi kansalle etäiseksi, mutta valtionhallinnon seuraavan portaan,
kihlakuntien, kanssa asukkaat joutuivat tekemisiin useammin kuin lääninhallitusten kanssa.
Osana Jämsää Rutalahti kuului vuodesta 1572 Sääksmäen kihlakuntaan (vuodesta 1640
Sääksmäen yliseen) kihlakuntaan. Vuoden 1870 lääninjaon korjauksessa perustettiin
Jämsän kihlakunta ja Vespuolikin liitettiin siihen, siis takaisin Hämeeseen. Näin koko
Korpilahti liitettiin Hämeen lääniin. Jo sitä ennen 1861 Korpilahdesta tuli itsenäinen
seurakunta ja itsenäinen kunta, kun 1865 asetuksella määrättiin, että maan jokainen
seurakunta tuli muodostamaan oman maallisen kunnan ja kunnallisen hallinnon.
Päijänteen erottaman Vespuolen yhteydet kirkonkylään olivat heikot, minkä vuoksi
ehdotettiin sen erottamista muusta Korpilahdesta. Alue olisi siirretty takaisin Mikkelin
lääniin. Suunnitelmaa harkittiin vuosina 1889, 1891 ja 1921, mutta unohdettiin sitten.
Senaatti teki 1901 päätöksen Toivakan seurakunnan perustamisesta. Uuden seurakunnan
osaksi määrättiin Mutasen kappelista katsottuna kaukaiset Haukanmaan ja Vihijärven kylät
sekä eräät Rutalahden kylän talot. Liitokset toteutuivat 1909 Toivakan kunnan
perustamisen myötä. Vuonna 1922 myös Nisula siirrettiin Toivakkaan. Liitetyt alueet
tulivat uuteen kuntaan siirtymisen myötä kuulumaan Vaasan lääniin.
Varsinainen Rutalahti liitettiin 1936 Leivonmäkeen. Sen myötä Rutalahti kuului jälleen
Mikkelin lääniin. Wanhan Rutalahden alueesta Päiväkunta jäi osaksi Korpilahtea, joka
liitettiin 2009 Jyväskylän kaupunkiin. Näin kolme toimivaa maatilaa Rutalahdessa
Haapajoen varrella, Lahti, Haapajoki ja Kaukola, tulivat kuulumaan Jyväskylään.
Rajajokena Haapajoki on Rutajokea merkittävämpi, koska se on ollut sekä läänin että
kunnan rajana. Rutajoki ei ole koskaan ollut rajajokena.
Kun Keski-Suomen lääni perustettiin 1960, Leivonmäestä tuli yksi sen kunnista. Lääniuudistuksessa 1997 läänejä oli vain viisi ja siinä Leivonmäki kuului Länsi-Suomen lääniin. Vuoden 2008 kuntaliitoksen myötä Rutalahdesta tuli osa Joutsaa. Rutalahden asukkaat ajoivat 2013 osakuntaliitosta kylän liittämiseksi Toivakkaan. Perusteena oli kuntakeskuksen ja sen palvelujen läheisempi sijainti. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin kumosi liitosaikeet ja kylä jäi osaksi Joutsan kuntaa. Nykyään Rutalahti kuuluu kahteen kuntaan, Joutsaan ja Toivakkaan sekä Jyväskylän kaupunkiin ja aluehallinnollisesti Keski-Suomen maakuntaan.
Wanha Rutalahti on aina ollut jonkinlaisessa myllerryksessä: milloin kylää on revitty eri kuntiin, milloin lääninrajoja muuteltu paikallisten ääntä kuulematta. Perusrutalahtelainen Matti Auvila (1910-1968) on Keski-Suomen lääniä muodostettaessa kuuleman mukaan kiteyttänyt: ”Minä se oon asunu kolomessa er läänissä (Hämeen, Mikkelin ja Keski-Suomen) ja kahessa er kunnassa (Korpilahti, Leivonmäki), mutta kottoon en oo mihkään muuttanu!”
Lähteet
Keski-Suomen historia 1, Jyväskylä 1999, Toimittanut Mauno Jokipii
Keski-Suomen historia 2, Jyväskylä 1988, Toimittanut Mauno Jokipii
Vanhan Korpilahden historia, Jyväskylä 1994, Markku Lahti
Wikipedia
Sammakkolammen kevätongelma
Se, että Päijänne säilyi pitkään rutalahtelaisten ja myös koko seutukunnan tärkeänä kulkureittinä kesät talvet, johtui paljolti siitä, että esimerkiksi Kivisuolle (1947 valm.) ja Päiväkuntaan (1952 valm.) ei ollut tietä ja Nisulankin tie oli heikkokuntoinen. Suurin ongelma oli kuitenkin Rutalahti-Viisarimäki -tien tilanne: erityisesti Sammakkolammen kohdalla tie oli keväisin vielä 1960-70 -luvun taitteeseen asti niin veden valtaama, että kulku oli lähes mahdotonta. Hankala maasto vaikeutti kunnon ohitustienkin rakentamista.
Jonakin vuonna koko tie valui lampeen. Vasta viimeisen perusremontin jälkeen (1991 valm.) tie on ollut läpi vuoden varmasti ajettavissa, eikä venekyytiin ole ollut tarvetta turvautua…
Kuivana kesäaikana Rutalahti-Viisarimäki -tie tarjosi kauniin kulkureitin vaikka Kaima-laivalle myös Sammakkolammen kohdalla.
Mutta aina ei kulku käynyt kuin tanssi:
Metallilöydöt
Rutalahden kylän alueelta on tehty mielenkiintoisia metallinpaljastinlöytöjä, ne tuovat värikkään lisän kylän historiaan. Ohessa muutamia kolikoita ja sormuksia.
Kolikot
Lähde: Opas Suomen rahalöytöihin, 2022; Jani Oravisjärvi
1500 -luku:
- Kolikko vuodelta 1573. Juhana III:n aikana Tukholman rahapajassa lyöty 2 äyrin kolikko,
sitä on lyöty vuosina 1573-1574. Painoa kolikolla on noin 3,01 g ja halkaisija on noin 2,5 cm. - Taittunut kolikko vuodelta 1584. Kolikko on Juhana III:n aikana Tukholman rahapajassa lyöty
kuusinainen. Kolikkoa on lyöty vuosina 1576-1592. Se painaa noin 1,67 g ja halkaisija on noin 1,8 cm.
1600-luku:
- 1 äyrin kolikko, se on Kustaa II Adolf:n lyöttämä ja sitä on lyöty vain vuonna 1613. Painoa kolikolla on noin 1,62 g ja halkaisija on noin 2,0 cm.
- 1/4 ÖR eli äyrin neljäsosa. Kyseessä on Kristiinan (1632-1654) lyöttämä kolikko vuodelta 1636.
Rahan arvopuolella on Vaasa-suvun vaakuna, jossa on kuvattuna viljalyhde. Painoa kolikolla on noin 10,2-12,9 g ja halkaisija on noin 3,0 cm. Äyrin neljännesosaa lyötti myös Kaarle X Kustaa (1654-1660). Kaarlen rahoissa viljalyhde on korvattu Pfalz-suvun vaakunan pystyyn kavahtaneella kruunatulla leijonalla. - 1/6 ÖR SM (silver mynt) eli äyrin kuudesosa hopearahaa. Kyseessä on Kaarle XI (1660-1697)
lyöttämä kolikko vuodelta 1666. Rahan arvopuolella on Pfalz-suvun vaakunan pystyyn kavahtanut kruunattu leijona. Painoa kolikolla on noin 7,1 g ja halkaisija on noin 2,5 cm.
1700-luku:
- Yhden äyrin kolikko vuodelta 1737 SM (Silver Mynt). Kolikko on Fredrik I:n lyöttämä ja sitä on lyöty
vuosina 1751-1768. Ruotsissa lyötiin samanaikaisesti rinnakkain yhden äyrin kuparirahaa sekä kupari- että hopeakannan mukaisesti. Painoa kolikolla on noin 14,2 g ja halkaisija on noin 3,0 cm. - 2 ÖR SM eli 2 äyriä hopearahassa. Kolikko on vuodelta 1765 ja se on Adolf Fredrik:n lyöttämä.
Painoa kolikolla on noin 33,5 – 34,1 g ja halkaisija on noin 28,3 cm. Mitä 10 äyrillä eli viidellä tällaisella kolikolla olisi 1760 -luvulla voinut saada? Frida Ehmsten , joka on Kansallismuseossa Rahakammion kokoelmasta vastaava intendentti kertoo: ”Rahojen arvoa on hankala arvioida tarkasti, siihen vaikuttaa niin moni muuttuja. Hintaesimerkkien mukaan 1760-luvulla 10 äyrillä olisi voinut ostaa esimerkiksi yhden jäniksen, 30 kananmunaa, yhden kapan ohraa tai yhden kyynärän palttinaa. Kovin suuresta summasta ei siis ole kyse.” - 5 kopeekan kolikko 1780 -luvulta. Se on Katariia II lyöttämä ja sitä lyötiin vuosina 1763-1796.
Kolikosta on olemassa myös Kustaa III:n lyöttämä väärenne vuosilta 1764, 1778 ja 1787. Sen erottaa venäläisesta esikuvastaan vuosiluvun ensimmäisen numeron ”1” ollessa ruotalaisessa väärenteessä roomalainen numero I. Painoa kolikolla on noin 50 g ja halkaisija on noin 4,0 cm.
1800 -luku:
- 5 kopeekan hopearaha. Kolikko on vuodelta 1845 ja se on Nikolai I:n lyöttämä ja sitä on lyöty vuosina 1832-1860. Painoa kolikolla on noin 1,04 g ja halkaisija on noin 1,5 cm.
- Suuriruhtinaskunnan aikainen 25 pennin hopearaha. Kolikko on vuodelta 1866 ja sitä on lyöty vuosina 1865-1917. Painoa kolikolla on noin 1,27 g ja halkaisija on noin 1,6 cm.
- Suuriruhtinaskunnan aikainen 1 markan hopearaha. Kolikko on vuodelta 1866 ja sitä on lyöty vuosina
1864-1915. Painoa kolikolla on noin 5,18 g ja halkaisija on noin 2,4 cm. - Suuriruhtinaskunnan aikainen 2 markan hopearaha. Kolikko on vuodelta 1874 ja sitä on lyöty vuosina
1865-1908. Painoa kolikolla on noin 10,36 g ja halkaisija on noin 2,75 cm. - Väliaikaisen hallituksen lyöttämä 25 pennin hopearaha. Kolikko eroaa aikaisemiin lyödysty 25 pennin
kolikosta siinä että rahan tunnuspuolella olevalta kaksipäiseltä kotka on ilman kruunuja. Kolikkoa on lyöty vain vuonna 1917. Painoa kolikolla on noin 1,27 g ja halkaisija on noin 1,6 cm.
Sormukset
- Vyöaiheiset sormukset: Sormukset hopeaa (H813) vuosileima H4 eli sormukset on valmistettu vuonna 1889. Vyöaiheella koristelussa lienee viittauksia uskollisuuteen. Molemmat sormukset löytyivät kohtalaisen lähekkäin samalta pellolta. Mitä lienee aikanaan tapahtunut? Onko kyseessä onneton kosiomatka, jossa kosija on saanut rukkaset osakseen ja sormukset nakattu menemään, vai ovatko sormukset onnettomuudekseen pudonneet taskusta jo matkalla…
- Monogrammilla varustettu hopeinen sormus: Sormus hopeaa (H813) ei vuosileimaa. H813 pitoisuusleima on ollut käytössä vuosina 1895-1972 Koristelussa Nimikirjaimet ilmeisesti V.I.
- Sormus: alumiinia, jossa kruunussa upotuskoristeet. Ilmeisesti sota-aikana puhdetyönä rintamalla tehty sormus, ehkäpä alas ammutun lentokoneen alumiinista.