Sahanomistaja A.H. Backström – koko kylän Patruuna

Kuuntele artikkeli

Renkipoikana se alkoi

Anders Henrik Backström oli syntyisin (11.11. 1831)  ruotsinkieliseltä Uudeltamaalta Myrskylästä vaatimattomista oloista. Vanhemmat olivat torppareita ja isä-Adolf kuoli vain 29-vuotiaana. Äiti jäi yksin kuuden lapsen kanssa.

Se oli ratkaiseva käännekohta Andersin elämässä. Oli välttämätöntä saada rahaa elämiseen kodin ulkopuolelta, kun toinen käsipari niin oman torpan kuin talon töitten osalta oli pois. Hän pestautui kymmenvuotiaana kylän taloihin töihin ja kävi näin yli 10 vuotta elämänkoulua. Ansaitut rahat olivat tärkeitä perheen elatuksessa ja kaikista opeista oli myöhemmin hyötyä.

Se on epäselvää, miten hän sai yhteyden kauppaneuvos Israel Sucksdorffiin ja pääsi tälle rengiksi. Kauppaneuvos oli suurliikemies, jolla oli sahoja ja laivoja ja hän teki jopa ulkomaankauppaa. Mikä tärkeintä, jo silloin syntyi ohut side Rutalahteen, sillä yksi Sucksdorffin osaomistamista sahoista oli Rutakosken Saha. Renkinä ei nuoren miehen tarvinnut kauan olla, sillä Sucksdorff vakuuttui hänen taidoistaan ja hän pääsi lautakirjuriksi. Siitä alkoi tie kohti varsinaista elämäntyötä.

Renkipojan haaveista totta

Anders ei ollut päässyt koulutielle, vaan oli omatoimisesti opetellut lukemaan ja kirjoittamaan ja hankkinut muutakin tietoa. Sucksdorffille päästyään hän käytti tilaisuuden hyväksi myös opin kannalta. Hän kehittyi hyväksi kirjoittajaksi, ja vieläkin on ilo tutkia hänen kirjoituksiaan. Hänellä oli hyvä laskupää ja niinpä kirjanpidon vaikeimmatkin koukerot tarttuivat helposti.

Sitten Anders sai kuulla, että Rutalahdessa tarvittaisiin sahankirjuria. Aikakin oli kypsä uuteen elämänvaiheeseen. Ensimmäinen vaimo Henrikka oli kuollut, ja hän oli avioitunut Henriikka Sandholmin kanssa. Vuosi häistä nuorenparin muuttokuorma pääsi matkaan kohti sydän-Suomea ja Rutalahtea. Oli vuoden synkin aika lokakuussa 1864.

Oli uusi vaimo, uusi asuinseutu, uusi työ – elämä täynnä mahdollisuuksia. 

Perheeseen syntyi kaksi lasta: Alma 1866 ja Alfred 1870. Mutta suru tuli taas taloon ja Henriikka kuoli, kun Alfred oli kolmevuotias.  Anders löysi pienille lapsilleen äidin Leivonmäeltä kappalaisen tyttärestä Emilia Ekelundista.

Onnea ja epäonnea

Heti Rutalahteen tultuaan Backström uudisti vanhanaikaisen  Sahan perusteellisesti. Ensin näytti, että sahaustoiminta alkaisi tuottaa hyvin, mutta maailmanlaajuinen lama hankaloitti yrittämistä ja 1860-luvun katovuodet ja niitä seuranneet nälkävuodet olivat raskaita ja myynti ulkomaillekin jumissa.

Vuonna 1879 valmistui kenttärata Päijänteen rantaan ja valmiin tavaran kuljetus tehostui. Rutalahden Sahan paras sahausvuosi oli 1885, tukkeja sahattiin liki 50 000 kappaletta.

Iso takaisku oli, että Saha paloi perustuksiaan myöten tammipakkasilla 1893, kun vesirattaan alla poltettiin tervaksia jäätymisen estämiseksi. Mutta Patruuna oli jo niin monessa liemessä ”marinoitu”, että ei jäänyt asiaa surkuttelemaan: saman vuoden toukokuussa sahauskauden alettua sanomalehti Keski-Suomi uutisoi: …”nyt kirjoitetan meille Korpilahelta, wähän päälle kolmikuukautisen rakennustyön jälkeen kaikki jälleen paikallansa: uusi saha käy sitte wiime huhtikuun 26. p. täyttä vauhtia. Ollen kokonansa ”selfmade man” ja olematta edes harjoittanut rakennustöiden johtoa ammattinansa oli herra B. kokemuksestansa puutavaraliikkeen johdossa siihen määrin tutustunut saharakennusten erikoiskohtiin, että uusi saha on syntynyt pelkästään hänen omain riitinkiensä mukaan, oman kylänwäen ja tottuneemman kirvesmiehen avulla…”

Uusi Saha antoi uusia mahdollisuuksia, mutta Backström näki, että vesisahojen aika alkoi olla ohi tehokkaampien höyrysahojen yleistyessä. Alfredkaan ei ollut sahayrittämisestä innostunut.

Ikä ja paljon henkilökohtaisia suruja sisältänyt elämä alkoi painaa, ja vuonna 1900 Patruunaa möi Sahan lahtelaiselle asemapäällikkö Söderströmille. Patruuna oli johtanut Rutakosken Sahaa melkein 40 vuotta.

Patruuna monessa mukana

Voi melkein taata, että jos Patruunan aikaan jotain uudistuksia oli Rutalahdessa vireillä, hänellä oli niissä tavalla tai toisella sormensa pelissä! Tässä jokunen esimerkki.

Kaikista tärkein asia Patruunalle kylän kehittämisessä oli oman koulun saaminen. Hän pisti rohkeasti oman arvovaltansa – ja rahansa – peliin, ja niin Rutalahden koulu  aloitti 1882, toisena koko Korpilahden alueella.

Huonot tai puuttuvat tiet olivat jo silloin Rutalahdessa harmina ja kehityksen esteenä, niinpä Backsrtöm olikin innokkaasti mukana, kun koko tie Leivonmäeltä Rutalahden kautta Jyväskylään viimein saatiin avattua 1884. Rutakosken Saha oli lähialueen suurin maksaja hankkeessa.

Patruuna piti itsensä ajan tasalla uutuuksista ja tilasi muun muassa useita sanoma- ja aikakauslehtiä Koskelaan, osan Ruotsista. Ehkä niistä hän oli huomannut uutisia sähkön erinomaisuudesta. Niinpä hän teki opintomatkan Tukholmaan ja toi sieltä generaattorin. Sahaus kävi varsinkin syyspimeällä turvallisemmaksi ja sähköä riitti myös lähitaloihin. Uskotaan, että näin Rutalahdessa oli sähköt ennen kuin Jyväskylässä! (Jyväskylään perustettiin sähkölaitos 1902, mutta Kuokkalan Sahalla sähköä tuotettiin omaan käyttöön jo 1882) Se oli iso tapaus kylällä, kun lamput syttyivät! Ja vielä Patruunan pojantytär Elna Pailio muisteli ihmisten hänellekin kertoneen, kuinka sitä ihmettä tultiin pitkistä matkoista katsomaan.

Patruuuna Backström ei ollut ”vain” sahanomistaja. Hän piti myös kauppaa ja oli yleensä itse tiskin takana, ensin Koskelassa ktoinsa yhdessä huoneessa ja myöhemmin Jussilan väentuvan päädyssä oli ”Backströmmin kauppa”. 

Ehtipä Patruuna olla myös laivanvarustaja, hän hankki kylän ensimmäisen höyrylaivan, Kullervon. Se hoiti sekä henkilökuljetuksia että toimi rahtialuksena. Varvissa oli jo aiemmin huollettu ja rakennettu proomuja.

Jo koulun alkuvuosina alettiin puuhata myös kirjastoa niin oppilaille kuin kyläläisille. Alkupääoma saatiin järjestämällä arpajaiset ja tanssit. Muuten Korpilahden kunnan sivukirjastot alkoivat toimia 1893. Ja tietysti A.H. oli opettajan ja yhden kauppiaan kanssa Rutalahdessa kirjaston johtokunnassa. Kunnassa päätettiin, että kerättäisiin 10 penniä jokaiselta kunnanveroa maksavalta vuodessa kirjastolle ja viinaverorahoista Rutalahti saisi lisäksi 15 markkaa. Kirjasto tuli heti suosituksi ja esimerkiksi vuonna 1894 siellä oli niteitä 125 ja niitä lainattiin vuoden aikana 1899 kertaa. Ja laina-aika määräytyi kirjan koon mukaan!

Huolena myös heikommat

Vaikka itse oli päässyt turvattuun asemaan, Patruuna Backström osasi ajatella myös niitä, joilla ei ollut samoin.  

Vieläkin kerrotaan, että pahimpina nälkävuosina, kun kerjäläisiä kulki kylän läpi kohti etelää, Koskelan pihassa porisi suuri rautapata. Siihen laitettiin, mitä milloinkin oli laittaa, ainakin velliä tai puuroa oli tarjolla. 

Silloin, kun A.H. Backström aloitti Rutalahdessa, kaupankäyntiä maaseudulla rajoitettiin. Patruuna kuitenkin tajusi, että sahalaiset tarvisevat oman kaupan ja ensin hän piti pientä puotia kotonaan Koskelassa. Patruuna hankki edullisesti ruista ja suolaa, ja Koskelan väentuvassa leivottiin sahalaisten tarpeeseen leipää. Ehän silloin leipää muuten kaupasta saanut, ja ehkä hän ajatteli, että Sahan naiset eivät ehdi itse leipoa? ”Oikean” kaupan hän perusti Jussilan väentuvan päätyyn 1874. Puhuttiin Sahan tai Backströmmin  kaupasta ja sahalaiset saivat ostaa kirjalle ja maksaa ostokset työllään. Muutenkin velkakauppa oli tavallista.

Entä ihminen Patruunan naamion takana? 

Enää pitkään aikaan ei Rutalahden raitilla ole kulkenut aikalaisia, jotka olisivat kertoneet, minkälainen ihminen Patruuna oikeasti oli, tai miten hänet koettiin. Tarinoita vielä kuulee, mutta pitkälti yli sata vuotta ovat niihin jo lyöneet omat leimansa.

Se ainakin on varmaa, että Anders Henrik Backström oli erikoinen ihminen ja eli erikoisen elämän, johon sisältyi paljon iloa ja onnistumisia, mutta myös paljon vastoinkäymisiä ja henkilökohtaisia suruja. 

Arkiston aarteita ja kirjoja selatessa hänestä välittyy kuva, että hän oli älykäs, hänellä oli luontaista liikemiesvaistoa ja johtajan kykyä, hän oli rohkea – jopa uhkarohkea, kova tekemään työtä ja pani ensimmäisenä itsensä likoon. Sitä, oliko hän kova ja ylpeä, on enää vaikea tietää; hän ei koskaan oppinut täydellistä suomea, se saattoi  antaa töykeän kuvan tai aiheuttaa väärinymmärrystä. Puolin ja toisin.

Välittyy kuva, että hän vaati alaisiltaan paljon, ja myös perheeltään, mutta varmasti eniten hän vaati itseltään. Tarinat kertovat, että miehille hän piti Sahalla kovan komennon, mutta naisia hän ymmärsi paremmin. Hän varmaan tajusi, että raskaan päivän jälkeen heitä odottivat vielä lapset ja kotityöt. Luultavasti Backströmin ansiota oli, että koulun johtokunnassa oli naisenemmistö: 10 naista ja 6 miestä! Se oli silloin ennenkuulumatonta! Kerrotaan myös, että hän piti lapsista ja ajatteli heidän parastaan. Johan koulun jääräpäinen ajaminen kylään ja oman arvovallan ja varallisuuden laittaminen sen puolesta likoon sen osoittavat.

Voutis-Manta, pitkäaikainen työntekijä, on muistellut, kuinka koko väki, vaikka olisi ollut ruokapöydässä, nousi heti ylös, jos Patruuna tuli paikalle. 

Tai kuinka Kotas-Kalle, kansanparantaja, oli käynyt pudottelemassa puista lumet, jos tiesi Backströmin perheen olevan tulossa Kotaseen lumiseen aikaan! 

Kerran kun Patruuna ajautui käräjille Hiekkolaisen kanssa puukaupoista, sahalaisten porukka meni isäntänsä taakse ja vakuutti tämän olevan oikeassa. 

Kaikki nämä ja monet muut pienet jutut kertovat, että jos Patruunaa vähän pelättiin, samalla myös kunnioitettiin. Varmaan olisi kunnioitettu enemmänkin, jos olisi tiedetty, ettei hän ollut syntynyt kultalusikka suussa!

Patruuna A.H. Backströmin tärkeät vuodet

Patruunan perillisen kertomaa

Mailis Braun (os.Konkola) on sahanomistaja A.H.Backströmin pojan (Alfredin) tyttären (Elna) tytär. Hän asuu miehensä Thomas Braunin kanssa Rutalahden Jussilassa. Molemmat ovat olleet aktiivisesti mukana sekä perinnepiirissä ja kyläkirjan kokoamisessa että kyläarkiston ja siihen niveltyvän ”Ei täällä kehnosti eletty”-perinnekierroksen keruutyössä.

Tenho Tornberg on haastatellut Mailis Braunia huhtikuussa 2025 aiheena A.H. Backström.