Olen Nora, 9 viikon ikäinen (3.6) australianpaimenkoira. Tulin Rutalahteen 2 viikkoa sitten Roopen ja Turen seuraksi ja ilostuttamaan Erjan ja Janin elämää. Olen kovin eläväinen ja haluan tutkia ja maistella kaikkea mikä sopivasti suuhun sopii. Nukun kuitenkin vielä aika paljon, niin kuin vauvat yleensä tekevät.
Ensimmäisen viikon vietin koiravauvaelämää kotona. Nyt olen kuitenkin ollut päivähoidossa myllymaisemissa Mairen hoidossa, kun Erja ja Jani ovat päivät töissä. Tarvitsen vielä aterian keskellä päivää, enkä ole muutenkaan vielä oppinut samoille tavoille kuin Ture ja Roope. En minä päivähoidossa yksin ole, sillä Ture ja Roope ovat täällä kuin kotonaan. Eikä se ole mikään ihme, täällähän ne ovat suurimman osan elämästään asuneetkin. Meillä on tilava koiratarha ja aitta ja koirankoppi, jossa voimme nukkua. Olemme me sisälläkin, mutta vain silloin, kun Mairekin on siellä. Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi minun perässäni on kuljettava ja en saa pureskella kaikkea mitä haluan.
Joka päivä minä kasvan ja vahvistun ja jaksan jo lenkkeilläkin reippaasti. Siitä Ture ja Roope ovatkin minulle kertoneetkin, että lenkillä saamme käydä paljon ja pääsen harrastamaan agilityäkin. Se on kuulemma tosi mukavaa puuhaa ja odottelenkin innolla, että kasvan niin isoksi, että pääsen sitä kokeilemaan